Nyt on yöt menny vähän huonossa unessa. Edellisyönäkin heräilin vissii muutamii kertoja. En tiiä heräilenkö kylmään, vai siihen et patja ei ehkä kuitenkaan oo ihan hyvä, vai mihin. En niin ku tiedosta sitä unenpöpperöisenä.

Aurinkoinen aamu (pimeetä siis viel siihen aikaan kun pitää herätä...), mut viilee. Eilen ku kävelin sen talon ohi, A:n kaa sen koululle, mis on niit nuorempii rakennusmiehii, ne oli just juttelemas siinä portilla. Ootin et mitä sieltä tulee, ja kun olin kohalla yks sanokin huomenet. Huomenta takas ja matka jatku.

Kun hain A:n koulusta, ja vaihettiin kouluvaatteet kotona, sen sukat oli ihan likaset, ja kengät sisältä kans tietty. Siel oli jotain ihme purua ja multaa... Mitäköhän oli koulus tehny...

A:lle oli myös sattunu vahinko koulussa, löyty märät alkkarit pussissa koululaukusta. Niil on siis vaihtovaatteita koulussa. Eikä siinä kaikki sen päivän osalta, vahinkojen osalta... L oli päivällä menossa vessaan, mut ei ollu kerenny potalle, kun oli kastellu ittensä just potan vieressä. Sit ku tulin A:n kaa koulusta, ihmettelin, ku L:n alkkarit oli tuolilla. Kun kysyin miks, niin D sano, et kävi vahinko. Ja sit ku mentiin vaihtaa A:lle kotivaatteet, niin eikö parin minuutin päästä hän taas ollu kastellu ittensä. Ja kun ei tässä vielä kaikki!  Ennen lounasta tytöt oli mummon huoneessa, ja mummo huuteli, et A on tulos ylös, kun sattu vahinko. Sit ku olin saanu lähetettyy A:n alakertaan syömään, L tuli ylös ja sano et sattu vahinko. Olin et joo joo, mitä A eellä, niin L tulee perässä. Mut ihan tosi se oli! L oli pissannu olkkaris tuolille. Siis KUUSI vahinkoa päivän aikana! Kolme molemmilla. Ymmärrän, jos A:lle koulus joskus sattuu, kun opettajat ei ehkä muista aina käyttää A:ta vessas. L yleensä menee ite vessaan, joten sitä nyt en ymmärtäny. Ja sit ku A oli kotona, niin oisko ollu, et mummo ei ollu ollenkaa kysyny, et onko vessahätä. Mä aina kyselen, ja varmistan vielä, etteivät vaan sano ei ajattelematta, kun ovat innoissaan leikkimäs jotain. Mut aika uskomatonta. Ja kun A:kin on nyt oppinu aika hyvin menee ite vessaan, ennen ku on myöhästä.

Mulla oli siis eilen nimpparit. Täällä ei sellasta juhlaa tiietäkään. Onko se vaan Suomes...  Illalla D oli menossa ulos jonkun ukon kanssa, jonkun kaverin, mut ilta ei mennykään ihan suunnitelmien mukaan. Mies on asunu tääl jonkun 45 vuotta, mut ei uskalla käyttää metroa. On kai joku fobia, kun metro menee maan alle... Ja sit se ei tienny millä bussilla ois tänne tullu. Eli heitin D:lle, et mennäänkö pubiin, kun se oli kuitenki jo valmistellu iltaa varten. Ja niinhän me tytöt mentiin!  Ennen lähtöö laitoin hiuksiini vähän ruskeen kuparista raitaa kevytsävyllä, kun on noi latvat on niin vaaleet (vaalennettu, mut sit viel aurinko porotti niin paljon kesällä, et on ihan valkoset eestä), ja vähän hämäämään tyvikasvuu. Ei se nyt kovin voimakkaasti tarttunu, kun on vaan sävyte, mut vähä elävöitti. Lähteeki sit varmaa ens pesussa...  Tytöt oli viel palloilemas hereillä ja ihmettelivät mitä teenkään. Ja A tuli auttaa mua! Ojensi mulle kampaa ja folioita!

D ei käy kotimaassaan pubeissa (no enpä minäkään Suomessa kovin usein...) ja ei kai oo täälläkää käyny ollenkaa. Mentiin yhteen, enemmän baari ku pubi -paikkaan, ja siel istuttiin parin siiderin ajan. Tai eka D joi Smirnoff Ice:n ja oli ottamas appelsiinimehua. Humaltuu kuulemma helposti. Mutta otti sit siiderin, ku mäki, ja ei ollu maistanu siiderii ennen. Tai ei ainakaa tällast, ku tääl. Että on Suomessa siidereitten osalta asiat hyvin, on niin paljon kaikkee hyvii erilaisii. Tääl joku yks hanasiideri. Ja sit se joku, minkä sain jossain varmaa melkee litran pullos... Ollaan sentään hei Lontoos! No onneks Bacardi Breezereitä löytyy. No juu tällasii vaan mietin, ihan ku oisin hirveen usein näitä nauttimassa.  Ihmetyttää vaan. Kun oon kuullu, et jos Lontoosta ei jotain saa, niin ei sitten mistään.

Baari oli tietty aika hiljanen, kun oli keskiviikko-ilta ja lähettiin kotiinki jo kymmenen aikoihin, kai suunnilleen. Mut oli kiva istuu ja jutella. Ja seurata yhtä vanhaa miestä, joka tuli baariin yksin. Sil oli aurinkolasit päässä. Joi juomaansa välil yksin pöydässä, välil tarkkaili menoo jossain seisoskellen. Lähti ulos, tuli kohta uudelleen, ja pällisteli taas baarin menoa. D vaan nauro, et pitäs ukkelin olla jo nukkumassa. Oli vähän epäilyttävän näkönen ukkeli, et mitä mahto olla kattelemas. Aurinkokaan ei tosiaan enää paistanu... Oisko diskovalopallon valot ollu liian kirkkaat.

Tänään sit oli eka kouluaamu!  Lapset tietty herätti seittämän jälkeen... Aattelin kuitenkin makoilla kellon soittoon asti. Kello oli soimassa 7.40. Sit jossain vaihees lapset tuli aamupalalta ja toivottaa huomenia, ja ihmettelin, et nepäs oli nopeita kun mun kello ei ollu viel soinu. Nousin, kun aattelin, et kohta kello kuitenki sois. Ja sit aloin kattoo et toinen kello näytti jo kymmentä vaille kaheksan. Olin ihan varma, et olin laittanu kellonajan illal oikein (kun vaihoin taas sim-korttia ja piti asettaa aika kännykkään) ja herätyksenki varmistin pariin kertaan. Katoin kännykkää, ja kello oli soimas oikeeseen aikaan, mut kello näytti sil hetkel 19.50... Eli illal, parin siiderin jälkeen, ajatus ei enää toiminu tarpeeks kirkkaasti!  Olin laittanu illan 11, ku ois pitäny laittaa 23. Hohhoh. Onneks lapsiin voi luottaa, tulevat joka aamu varmasti herättämään.

Mulle se kymmenen minuuttiakin on paljon, joten sain mennä pikakävelyy koululle. Olin paikalla luokassa just varmaan minuutilleen klo 9.00. Löysin luokan onneks helposti. Olin nolona, kun kaikki muut tuntu olevan paikal, ja opettaja selitti jo jotain. Luokassa oli paljon kiinalaisia ja/tai japanilaisia. Suurin osa oppilaista mun ikäsii. No en ollukaan vikana luokassa. Sinne tuli viel yks vanhempi mies mun jälkeen. Ja sit paljon myöhässä tuli viel pari vanhempaa naista. Täytettiin nimet ja puhelinnumerot sellaseen lomakkeeseen, ja muut oli laittanu opiskelijanumeronsa. Mullahan ei ollu mun numeroo tiedossa, ja opettaja neuvo, mistä saan sen. Kun tuli tauko, yks puolalainen tyttö tuli näyttää mulle, mist saisin mun opiskelijakortin. Eka mentiin kuitenki kysyy mun opiskelijanumeroo, sielt mistä ope oli neuvonu. No siihen meniki koko tauko, et sain jotku laput, mis oli mun opiskelijanumero ja tieto, et oon koulus oppilaana. Tunnin jälkeen mentiin sit saman tytön kaa kattoo sinne, mist se oli saanu oman korttinsa, mut siel ei ollu enää ketää. Sit mentii jostai toisesta kansliasta, tai jostain, kysyy, mist saan korttini. Ne neuvo jonneki paikkaan, mut menin viel kysyy siit ekast kansliast korttien tekopaikkaa, ku vein sinne sinne täytetyn muutoslomakkeen, kun mun syntymäaika oli ollu tiedois väärin. Ne sit neuvo vaan viereiseen huoneeseen, ja siel ne sit tekiki niit kortteja. Ottivat kuvan, ja sen sai heti tulostettuu korttiin. Kuvasta tuli ihan ihmeellinen... Miten aina epäonnistun kuvissa! Sen ois voinu varmaan ottaa uusiks, ku sain nähä sen eka koneelta, mut en kehannu pyytää.

Mut nyt on siis kaikki asiat hoidettu!

Kurssi oli tosi kivan tuntunen, ja tunsin olevani ihan oikeen tasosella kurssilla. Siel oli oppilaita, jotka oli opiskelemas ihan jokapäiväsesti, ja sit meitä vaan sen kurssin suorittavia. Oli kiva huomata, et kaikki ei osannu englantii ees niin paljon ku minä. Tein jotain keskustelu-juttuja yhen kiinalaisen (vai japanilaisen...) tytön kaa, jonka puheesta en meinannu ymmärtää mitään.. Ja sanokin, et ei ymmärrä moniakaan sanoja siit tehtävästä, mitä tehtiin. En mäkään siis kaikkee ymmärtäny. Ja sit yhen jätkän kaa tehtiin toista tehtävää, mis piti alleviivata sanat, joita ei ymmärrä. Mä ymmärsin kaiken, ja sain selittää sille joitain sanoja. Kiva et huomata, et osaan jotain.  Ja sellasist asioista, mitä en ymmärrätäny, oli aina joku muukin kysymässä, et mitä tarkottaa.

Koulun jälkeen menin vähän shoppailee ja löysin viiden punnan kaupasta kolme ihanaa pitkähihasta. Kun rupee tulee kylmempi, ja mul ei oo paljoo pitkähihasii tääl. Esim. yhen oikee hinta oli 35€, et halval taas löysin.  Kenkiäkin kattelin, kun mun toinen lenkkari alko naureskelee eilen, kun tarpeeks monta kertaa oon meinannu kompastella katukiviin. En ymmärrä näitä katuja! Kivet on miten sattuu... Ja jos sataa, mun lenkkarit on hetkessä läpimärät. Yhet aika kivat kengät löysinkin, maksaa jonku 60€. En vaan oo ihan varma haluunko ne, kun toinen reuna painautu hassusti jalassa. Meen ehkä lauantaina koittaa viel uudestaan. Ja yritän kattoo viel muista liikkeistä. Melkeen kaikki maholliset liikkeet täs Ealingis kävin jo läpi... Ehkä suuntaan keskustaan. Ja niille kauppakaduille, mitä AA näytti. Voi olla ettei mun tarvii lauantaina mennä uimaankaan, kun mummo on nyt tääl.

Kotona oli vihdoin postia koululta. Siinä sit oli mun opiskelijanumero, ja tietoo, miten saan opiskelijakortin... Vähä myöhäs.

Vaik oli vapaa, olin luvannu äidille hakee A:n koulusta. Kun mummo vei sen aamulla, mut oli iltapäivällä jossain omilla menoillaan. Ihan mieluustihan minä menin, kun sain vähän lisää liikuntaa. L tuli myös mukaan, ja sain siis työnnellä kahenistuttavii rattaita. Eli tosi hyvää liikuntaa.  Ja hyvä et siin matkan aikana ei satanu, koska sato sitä ennen ja sen jälkeen. Ei lenkkarit kastunu.

Täs viel kuva eilisestä, pubiin lähös D:n kaa. Tukka näyttää isolta... 

Aamulla mulla oli kello soimassa varttii vaille seittämän (viis minuutti aiemmin ku yleensä), et kerkeen pesee naamani ja pukee, ennen ku mennää lasten kaa alas. Koska olin menos koululleni, kysyy kulkulupakortista, suoraa A:n koululta. Kylläpä oli viileetä mun huonees aamusta... Kuin tarkenen kylmät yöt talvisin!!!???

L on nukkunu nyt pidemmän aikaa sellasen unimaskin kmuuten aa, mikä laitetaan silmille. Mikä huuto siitä seuraakaan, jos maski on illalla hukassa, tai menee yöllä pois silmiltä ja L herää...!  Tänä aamuna L ei sanonu huomenta, vaik ennen on aina reippaasti toivottanu. Sil oli viel maski otsalla ja se sano et on väsyny. Otin maskin, ja siitä itku taas alko.  Sanoin huomenta, ja et hän saa maskin, ku sanoo mulle huomenet. Ja sano huomenet ja sit kohta olikin ihan pirtee... Ja A:n kaa sama hetken aikaa, eli meni hetki ennen ku sano huomenet.

Päästiin lähtee A:n kaa joku 8.35, ja mulla oli pitkävartiset saappaat, joissa on korkoa. Eli hiki tuli, kun niillä sai mennä tepastella vähän rivakammin. Naapuri lähti autolla samaan aikaan. Eli vaik menisin autol, saisin aina lähtee kuitenki samaan aikaan.

Aattelin, et näytän varmaan tosi erilaiselta, kun nyt oon pidemmän aikaa tullu koululle hölkkävaatteis, tukka ponnarilla ja ilman meikkii. Eipä mulla nytkään paljon pakkelii ollu, mut ripsarii, joka tekee jo paljon. Ja mun mageet aurinkolasit, jotka tekee tosi paljon!

Avustaja ei oo nyt ollenkaa aamusin ollu portilla, ja oon antanu A:n sen oman opettajan hoiviin. Tänään sit kysyin A:n hedelmäpurkkii, mikä jäi koululle viime viikolla. Oon aatellu kysyy sitä avustajalta, kun hänet nään, mut kun en oo nähny. Tää opettaja kun on kuulemma hyvä lasten kaa, mut kaikkee muuta vanhempien... Minkä (ton jälkimmäisen) on saanu ihan iteki huomata.  Lupas ettii sitä hedelmäpurkkii, ja sit kysy, monelta tuun hakee A:n. Hyvä et kysy! En ois varmaa muistanu,  et A piti tänää hakee aiemmin, kun sillä oli terapiaan meno. Eli ne lopettaa lounaan 12.15, niin sovin et meen sillon hakee sen.

Sit suuntasin omalle koululleni. Löysin sinne hyvin, kun ollaan ajettu siitä useesti ohi. En osannu hahmottaa, kuin pitkä matka koululle on, mut oli ihan kiva kävely matka, ei niin pitkä ku aattelin. Sisälle ku meni, niin ihan ku johki isompaan yritykseen ois menny, ei yhtään koulun näkönen aula...  Kysyin sit, et tarviinkos jotain kulkulupakorttia, kun alotan torstaina. Nainen vastaanotossa kysy, jos oon täyttäny jotain lomakkeita. En. Ja sit sanoin, et oon vaan soitellu koululle. Ja et mulle soitettiin eilen ja kerrottiin vaan luokka minne mennä. Nainen kysy kuka soitti ja mistä numerosta. Sanoin et joku Carola ja näytin numeroo. Ei tuntunu nimi eikä numero tutulta sille... Sit se vaan sano, et jos mulle ei oo sanottu kortista mitään, mun ei ehkä pitäis siit viel huolehtii, kunhan tuun nyt ekalle tunnille, niin kaikki varmaan selvii siel. Ok. Niin meinasinkin. Toivotaan, etten oo ainoo joka ei oo saanu postii ja ei tiiä näist asioista mitään. Et kuin ajois, tai myöhään, muut on mahtanu ilmottautuu.

Kun kävelin koululle, ambulanssi meni mun ohi, ja ne olikin sit koulun edustalla. Sit se nainen respassa puhu välil puhelimes mun aikana, ja kuulin, et hissis oli kai ollu jotain vikaa, ja olikohan pysähtyny yhtäkkii tai jotain, mut joku oli siis joka tapaukses lyöny päänsä, siks ambulanssi.

Kävellessäni, sekä A:n koululle, että omalle koululleni, sain taas ällistellä ihmisii...!  Eka A:n koulumatkan varrella jotku raksamiehet vislaili, kun mentiin ohi. Sit mun koululta lähdettyäni jotkut tietyömiehet (vanhat ukot, muhun verrattuna), sano huomenta ja kysy kuinka voin, ja kun vastasin vaan huomenta, hyvin voin, kuulin perääni, et näytän hyvältä, tai jotai... Ja sit viel samal matkal lähempänä kotia, joku vislas jostain pihalta. ja sitten kun menin hakee A:n koulusta, samat raksamiehet, ku aamulla, pitivät taas meteliä perään. Ja sit yhestä autosta. Ja A:n koulun edustalla oli palomiehiä (kai ne oli palomiehii...) sahaamas puitten oksii, ja yks niistä kysy kuinka voin, ja vähän matkan päässä seuraava toivotti hyvää iltapäivää. Siis!!!!!!!!!!!!! Siis onko ne tääl kaikille tällasii...  Jee, mukavaahan se on ku ihmiset moikkaa, mut kaikki vislaukset ja vanhemmat miehet... Hohhoi. No itsetunto pysyy korkeella! Hehe!

Menin siis hakee A:n kahentoista jälkeen. Portit, jonka taa rattaat jätän pyörien sekaan, oli lukossa, ja menin pyytää respasta avausta. Antoivat avaimen, ja sain ite mennä avaa lukon. Sit menin A:n kouluportin luo oottelee, et kai joku tuo A:n mulle siihen. Siinä oli lapsia leikkimässä, ja kohta A tulikin portille jonkun kaverinsa kaa. Sit siihen tuli vaik kuin paljon lapsii, ja yritin kuunnella jokasta, kun kaikil oli jotain sanottavaa, tai kysyttävää. Yks poika oli koko ajan kiipeemäs portissa, ja yhtäkkii se laitto käden yhestä isommasta kolosta ja kouras mua!  Olin et häh! Et mitä!  Jotain viel yritti ylettää kädellään mua kohti, ja kysyin, et mitäs oot tekemässä. Hohhoi, mistä ne oppii näitä.  Ja en ihmettele, et A oppii myös joka päivä jotain uutta!

Käskin A:ta käydä hakee jonkun opettajan, kun kukaan ei tullu siihen portille. Kohta A tuliki takas jonkun open kaa, jota en ollu nähny ennen. Se sano, et mun pitää mennä respaan sanoo, et oon hakemas sitä, ja sit ne tuo A:n. Eli takas respaan. Hei minä tulin taas...  Piti kirjottaa vihkoon oppilaan nimi ja päivämäärä ja aika ja oma allekirjotus, sekä syy miks hakee aiemmin. Sit ne toi A:n jotain sisäkautta.

Kotiin, ja puol kaks mummo lähti A:n kaa terapiaan. Ne tulikin sit kotiin viis yli kaks, vaik terapian piti alkaa kahelta. Ne olikin ollu tunnin myöhässä, aika oli merkattu yheks. Vaik äiti oli merkannu omaan kalenteriinsa kaheks. Joku toinen päivä sit kai.

Lapset oli aivan ihania tänään! Tosi kilttejä.  Ne harjas mun hiuksii, ja sit A keksi taas yhtäkkii, et mä oon vauva. Se sano et mun vaipat pitää vaihtaa ja meni hakee vaipan!  Ja D vaan rohkas sitä!  Olin et "EN OO VAUVA!!!" Ja sit A sano, et mun vaatteet on likaset, ja yritti alkaa riisuu mun paitaa!  Aamulla A muuten nosti mun paitaa kauluksesta, varmaan aatteli, et korjailee mun vaatetusta, niin ku me asetellaan niitten vaatteita välillä!  Hassu tyttö, kun on niin vauvojen ja hoivaamisen perään.

No sit leikittiin, et ollaan kaikki piknikillä, L, A, D ja minä. Ja kun tytöt halus alkaa syöttää meitä, alettiin D:n kaa leikkii, et me ollaan ne!  Eli alettiin pyytää kaikkee keksei ja kaikkee ja sanottiin, et ei syödäkään jotain mitä ne tarjos ja vaadittiin essua, ja tehtiin kaikkee muuta, mitä lapset on ruokaillessa tehny. Tytöt meni hämilleen, mut leikki ihan mukana. Meil kaikil oli ihan tosi hauskaa. A:sta varsinki näki, et se nautti, kun se vaan hymyili ja alko nauraa sillon tällön ihan innoissaan. Sit L ja A alko leikkii mun kaa, et mut piti syöttää ja laittaa nukkuu, ja sen jälkee aamupala ja kouluun. Ja mä vaan jaksan nauraa noille leikeille, kun ne tekee kaiken niin kuin me niille. Eli tosta näkee, et jos ne joskus kiukuttelee, ne tietää varsin hyvin mitä on tekemässä, koska tietävät, miten asiat pitäis tehä.

Välipala-aikaan tytöt sai tehä omat hedelmäpirtelönsä, ja olivat tietenki ihan innoissaan. Saadaan pirtelön avulla tytöt, varsinki siis A, syömään hedelmänsä hyvin. Eilen viel ei meinannu suostuu syömään, kun oli "uus juttu", mut tänään meni mukinoitta. Ja eilenki sano tykkäävänsä, kun vaan eka sain sen maistamaan.

Oli tosi hyvä mieli lasten mennessä nukkuu, kun ne oli ollu niin hyväkäytöksisii koko päivän.

Nyt on munki nukkumaanmenoaika, puol ykstoista. Eilenkää en sit päässy nukkuu ennen kahtatoista...