Windows LiveWindows Live™
 
 
Saija's profileSaijan sepustuksia =DPhotosBlog Tools Help

Blog
    January 17

    Paluu arkeen joululomien jälkeen

    Maanantaina, 8.1., vein A:n kouluun L:n kaa tuplarattailla. L kun oli vielä lomalla. Eka en meinannu ottaa sitä mukaan, mut kun äiti meinas, et ota vaan, kun se vielä lomailee. Se kun haluu niin mielellään aina tulla mukaan kaikkialle.  Ja mulle enempi liikuntaa!
     
    Perheen äidin loma päätty tona päivänä. Paluuta arkeen...
     
    Hain A:n kans L:n kaa, mut autolla. Ei muistikuvaa miks autolla... Ehkä sato. Taikka laiskotti!
     
    Tein riisimurokakkusia lasten kaa. Niistä tuli ihan öklömakeita... Ei yhtää sellasii ku ootin. Ne jotka joku toi L:n synttäreille, oli aivan taivaallisia, mut nää oli ihan jotain muuta...  No kyllä ne silti hyvin teki menonsa... Mun massuun tietty suurin osa.
     
    L:llä oli taas sellanen päivä, et ei kerenny useempaan kertaan vessaan ajoissa.  Se on sillee aina ihan viimetipassa, et ei laske alleen, mut kastelee kuitenkin housunsa sen verran, et pitää vaihtaa uudet.
     
    Tuona iltana L varas mut kylvettää sen, kun oltiin menos kylpyyn. Ja sit A halus kans mun kylvettävän sen. No kun G on meistä se uudempi. No siis G tietty kuitenki kylvetti A:n.
     
    Tiistaina, 9.1., L meni taas kouluun. Lopullinen paluu arkeen. Menin G:n kaa viemään sen, koska eivät olleet nähneet G:tä koululla aiemmin. Oltiin vähän kiireessä, ja lähin siitä sit pikapikaa työntelee A:ta rattaissa sen koululle.
     
    Yhet siskokset on L:n ja A:n kaa sillee samois kouluis, et toinen on L:n luokal ja toinen A:n. Näin tyttöjen isän L:n koululla. Kun työnsin puolravii A:ta sen koululle päin, tää isä tuli auton kaa ja kysy, jos haluun kyydin. No enpä tiettykään, kun tykkään kävellä.  Ja kun olin jo puolmatkassa, niin samassa ajassa olin jo koululla, kun että oisin ängenny autoon niin rattaat kun A:n ja itteni, ja ulos autosta koululla.
     
    Oli ihan tosi tuulinen päivä.
     
    Hölkkäsin sit A:n koululta takas. Ja kotona tein viel lihaksii ja venyttelyy.
     
    L haettiin koulusta yhessä G:n kanssa. A:n tietty hain koulusta rattailla, kun olin jättäny rattaat koululle.
     
    Illalla nähtiin U:n ka koulun lähellä, mentiin siihen vakkaripubiin siel. Se oli ollu koulus, niin oli jo siel. Tai mentiin vähän aiemmin kuin illal, sen koulun jälkeen. Se halus näyttää yhtä kirjaa laukustaan, ja kun mä ojensin sen laukun sille, sanoin, et näköjään oot muistanu ottaa mun joululahjan mukaan, kun on niin painava laukku! ;D No eikä tietty ollu muistanu!  Sanoinkin sille edellisiltana, kun kirjoteltiin mesessä, et ottaa sil hetkel sen lahjan käteensä, eikä laske sitä käsistään ennen kun näkee mut! Haha! No oli sit vissiin laskenut jossain vaiheessa...  Mut se oli käyny ostaa uuden lahjan päivällä ruokkiksel, kun oli muistanu sen sillon!  Hassu!  Minä sentään muistin sen synttärilahjan ihan tuona ekana näkemisellä synttäreiden jälkeen! ;D
     
    Tänä iltana sit tuli se ohjelma, joka mun piti ottaa nauhalle E:lle. Kysyin jonkun vanhan kasetin perheen äidiltä, ja koitin etukäteen, et sit varmasti nauhottais. No eikä mitään nauhottanu! Tai lumisadetta nauhotti. Äitikin tuli kattoo, mut ei saanu toimimaan. Sit koitti viel tv:n omia videoita, mut meinas et ne on rikki. Ja juu oli. Ja rikko nauhankin, sinne se meni solmuun. Sit sain toisen kasetin ja yritin viel. Tajusinkin, et piti vaihtaa kanavaa videoista. Tai siis kun siin oli kolme eri vaihtoehtoo, en tiiä mitä oli, ei nyt kanavii, mut jotain. Ja olin miettiny aiemmin, et johtuko siitä, et sitä pitäs vaihtaa, mut äiti meinas, et ei. Eli sain ohjelman nauhalle. Ja sit viel näin yhen Täydellisten naisten toisen tuotantokauden jakson!  Koska äiti oli just sille kasetille nauhottanu sen, ja satuin onneks huomaa, ennen kuin nauhotin päälle.
     
    Keskiviikkona, 10.1., vein A:n kouluun autolla. Oisko meil ollu kiire, tai sadellu... No G ja L tuli kans kyydillä L:n koululle. Sit hain A:n koulusta L:n kaa tuplarattailla.
     
    Maanantaina oli postiluukusta tullu lappunen, jossa mainostettiin aerobic-tuntien alkamista tuona keskiviikkona. Keskiviikkoisin ois 6-7pm ja maanantaisin 6-7pm ja toinen tunti 7-8pm. Eli maanantain tunti ois tosi hyvään aikaan! Jee! Ja tunnit pidettäis ihan tässä lähellä, 10min. kävelymatkan päässä. Siinä osotteessa ei ollu ku tien nimi, ei numeroo, et vähän mietin, et missä pitävät, mut kai sinne löytäisin. Yritin sitten soittaa sinne, kysyy hinnoista ja tarkemmasta sijainnista. Ei vastanneet, mut oliko vähän hyvä palvelu, koska soittivat sitten mulle takasin!  Hinta on noin 5€, ihan sopiva. Ja paikka kirkon vieressä...
     
    Sit illal, kun oltiin jo saatu tytöt sänkyihinsä varttii vaille seittemän, sain idean, et käppäilenkin nyt nopeesti sinne tielle, ja nään sit missä ne aerobickaajat hyppelee. Koska oli pimee, niin näkyis sisälle taloihin. Ja se oli siinä, missä meinasinkin. Siis on ihan kirkkorakennusta, siin on sellanen sali vieressä. Aerobickiä kirkossa, hmmm... No mut on just hyvä sali tommoseen.
     
    Torstaina, 11.1., mulla oli vapaa ja kouluun meno, eka tunti joululomani jälkeen. G:llä oli vähän kiirettä lasten kaa aamulla, niin autoin sitä rasvaa ja pukee L:n. Ei siis kysynyt apuu, mut kun mulla oli siinä aikaa. Kerrankin en ollu kiireessä!  Tai olinhan sit loppujen lopuks pikkasen... Se on mun tapa. Et kun on vähän ylimäärästä aikaa, niin alanpa sitten tekee viel jotain, ja oonkin taas kiirees. Kaikki aika kyllä menee, mitä on suotu.
     
    Oli ihan hirmu keli ulkona! Oikeen kunnon myrsky. Ja taas koulussa luokasta kateltiin ikkunasta, että huh huh... Sellanen meteli oli. Ja sitten kuin saavuin kotiin, sateessa kävelin, niin aurinko alkoi paistaa!!
     
    U:n piti tulla kouluun, mut sitä ei näkyny viel meiän taukoonkaan mennessä. Ei oo koskaan niin myöhäs. Yritin soittaa sille, ja kun ei vastannu, tiesin, et koisaa viel. Koulun jälkeen sit soiteltiin, ja se oli vasta tulos koululle. Eli ei menty pubiin, niin kuin yleensä.
     
    Tauolla oltiin ulkona, kun J poltti tupakan. Siinä kun juteltiin samalla, niin J vahingos heitti tumppinsa roskikseen sammuttamatta! Olin, et jätätkö sen noin, ja sit se vast tajus, mitä oli tehny. Ja roskis oli tietty sellanen, et sinne ei millään päässy käsiks! Ja siellähän se palo nätisti jonkun paperin vieres! J sit keksi, et hakee seinän vierestä soraa ja alko heittelee sitä sinne!  Kyl se tumppi sit varmaan sinne tukehtu, mut ei kunnol nähty, niin siinä oiski oltu, kun ois sytytetty se roskis sauhuumaan!  J oli niin hyvä, kun tujotti vaan sinne roskikseen sillon aluks tietämättä mitä tehä. Eikä mullekaan mitään tullu mieleen. Ja sit sammutustöiden jälkeen viel tuijotteli, et mahtokohan sammua.  Kyllä oli taas muilla kattomista kans! :D
     
    Päivä meni ahmien herkkuja.  No kun eksyin sieltä koulusta kauppaan. Illal sit olikin pakko lähtee pitkäl kävelyl, et ois vähän omatunto saanu rauhaa.  Kun tulin kävelyltäni kotiin, katoin, et mitä ihmettä mun toisen kengän pohjassa oli. Ihan kuin sitä itseään, sitä ruskeeta...  Mut ei se kyllä haissu mitenkään. Putsasin sen sit pois ja mietin, et sen täytyy kyllä olla mutaa. Mutta kyllä eka äklötti, oli niin muun näköstä. Seuraavana päivänä kävelin jonnekin samaa reittiä ja huomasin sen mutakohan, olivat tehneet asfalttiremppaa siinä. Ja muistinkin, et oli tuntunu pehmeeltä kengän alla siinä kohdin. Oli vaan niin pimeetä, et en ollu tarkemmin katellu mihin astun.
     
    Illal oli tosi kiva keli, oli kuitenki tosi lämminkin päivä. Ei mitään merkkejä aamusesta hirmumyskystä...
     
    Tuona päivänä multa muuten alko lähtee nahka toisesta etusormesta. Jonka sillon poltin joulun jälkeen. Mut tää oli nyt toinen, ei se joka palo pahemmin ja joka oli jo kuoriutunu aikoi sitten... Outoo, koska tää ei ollu missään vaihees rakkulalla. Et mitä se nyt loi uutta nahkaa sitten, kun ei siin ollu mitään merkkei palamisesta.
     
    Jee oonpa saanu päivitettyy niin, et oon enää viikon jäles! Hihii! ;D No näis päivis ei niin paljoo oo kirjotettavaa, kuin tossa joulun ja uuden vuoden ajassa oli, joten on nopeempaa.
    9:57:34 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"

    Hölkkää sateessa, aah, ihanaa. Ainakin sillon, kun ei sada niin kovasti...=D

    6.1., lauantaina, mulla oli vapaa. Heräsin siihen, et L laulo mun oven takana: "Yritän herättää Saijan, lalal lal la laa..." Jee...
     
    Näin muuten sillon yöllä jotai ihme unta, et olin jossain roikkumassa ilmassa, nukuin sillee, siel ilmassa... Hmmm...outoo.
     
    Aamulla join vesilasillisen ja lähin hölkälle. Oli satanu, ja toivoin, et ei nyt ihan hirmusti alkais sataa matkalla. No samantien kun laitoin oven kiinni perässäni, se alko satelee. Mut mähän siis ihan nautin sateessa hölkkäämisestä, et ei siinä mitään. Sato vaan aika lailla sit koko matkan, ja ei ollu kiva, kun housut kastu ihan täysin. Mutta ihanaa kuitenkin. Ja lihaksii ja venyttelyy lenkin päälle. Oon taas saanu ittestäni irti tän säännöllisen liikunnan, ainakin melkee joka päivä vähän jotain.
     
    Illemmalla sitten menin J:n kaa pubiin, kun perjantaina se ei kerenny. Oltiin sovittu tapaavamme kuudelta yhen kaupan eessä. Kun siinä sitä oottelin, joku vähän mua vanhempi nainen tuli kysyy, jos mulla on £20, siis yks seteli, et kun hänel on kaks £10 setelii ja haluis vaihtaa ne. Vähän ihmettelin, mut sanoin, et ok, jos mul vaan on kakskymppistä lompakos. Kun kaivoin omani esille, se kaivo kans oman lompakon, mut ei ottanu sieltä rahaa.Olin antamassa seteliini, ja kysyin, et missäs mulle ne kaks kympin setelii. Nainen oli et joo joo, kyl sä saat ne. Mut ei siis näyttäny mulle mitään seteleitä. Laitoin rahani takas lompakkooni, et ei sitten, ja nainen oli nyreissään, et älä nyt hei. Ja sit se lähti puuskuttaen kauppaan sisälle, selittäen samal jotain, et sit täytyy kaupas vaihtaa tai jotain. Ihan outo tapaus! Ei sillä mitään rahaa ois ollu, ois lähteny juoksee mun rahojeni kans!
     
    Mentiin samaan pubiin J:n kaa, jossa oltiin aiemminkin. Sinne missä oli sillon se bändi soittamassa. Oli jalkapalloilta, joten pubissa tietty kaikki tuijotti matsii isoist ruuduista. Peli loppu jonkun puolen tunnin päästä. Jutskattiin ja istuskeltiin. Oisin halunnu tanssia, tuli ihan kivaa musaakin, mut ei siellä kukaan viel tanssinu siihen aikaan, eikä J:kään halunnu. Sen pitikin lähtee ajois, kun oli työpäivä sunnuntaina. Ennen lähtöö mentiin sit kuitenkin kattoo viel tanssilattialle, mut sit siinä alkokin illan bändi jo virittelee soittimiaan, joten ei tullu kunnon musaa. Eli lähettiin vaan kotia kohti. Mut oli ihan kiva ilta kuiteskii.
     
    7.1., sunnuntaina perhe meni kirkkoon, ja mä jäin kotiin oottaa kauppa-auton tuloa. Äiti oli tilannu ruuat kotiin.
     
    Leikkasin perheen äidin hiukset iltapäivällä. Ihan samanlaila kun viimeks, mut tuli nyt kivempi. Varmaan sen takii, kun viimeks ku leikkasin, niin siel oli paljon enempi huonoo, koska oli sitä ennen leikkauttanu joku vuos takaperin suunnilleen. Kun olin valmis, se vaan veti sormillaan hiusten läpi, ja sano et kiitos. Olin, et mene nyt ihmeessä kattomaan peilistä, ja sit kurkkas äkkii vessan peilistä ja sano, et kiitos, hyvä on. Olin, et voi kun oot mukava asiakas, kun oot niin tyytyvainen ilman kattomistakin. Takaa ei kattonu ollenkaan, tuntee kuulemma kyllä sormillaan, et hyvä on.
     
    Tänä päivänä korjattiin sitten joulu pois. Kuusi ja muut koristeet.
     
    Perheen äiti oli ostanu isälle ennen jouluu sellasta appelsiinimaksapasteijaa, mitä voi laittaa leivän päälle. Se oli ollu pakkasessa, ja nyt äiti oli ottanu sen sieltä jääkaappiin ja yritti saada isän syömään sitä. Se on kuulemma sen herkkua, mut ei se huolinu sitä enää, kun oli vanhaa. No oli joo, mut oli ollu pakkases... Sit loppupäivän isä vitsaili kaikesta ruuasta sun muusta äidille. Et se voi laittaa kaiken pakkaseen ja syödä sit myöhemmin.  Puhuttiin esim. siitä, kun oli tullu lappu koteihin, et roskii ei sais laittaa ulos mieluusti ennen kuin on roskienkeruu päivä, et ei tuu eläimet pyörii pihoille. Isä sano äidille, et voi laittaa meiän ruokajätteet pakkaseen ja syödä myöhemmin...haha.
     
    Isä on kuulemma aina ihan ylivarovainen kaiken suhteen. On joskus kai työskennelly jossain (tai jotain), niin että on nähny mitä siel ruoas tapahtuu kun vanhenee...
     
    Mä huomasin pasteijan jääkaapissa muutaman päivän päästä, koskemattomana. Koska näytti hyvältä, mä söin sitä parina päivänä leivän kaa. Maistukin ainakin hyvälle. Sanoin isälle, et kyl se on ihan syötävää, et maistuu hyvälle. Se vaan sano, et voi se maistuu hyvälle, et myöhemmin sen sit huomaa, kun oon jossain mahataudissa.
     
    Kyllä mäkin sit loput heitin menee parin päivän päästä, kun oli ollu avonaisena, ja huomas, et väri oli ehkä vähän muuttunu.
     
    V kävi siskonsa kanssa moikkaa perhettä.
     
    Illal mä puhuin äitin ja siskon kanssa, ja ne molemmat kerto, kuinka siskonpoika kävelee!  Voi että kun tuli jotenkin tosi haikee ilta...  Sellanen ku oisin vaik jouluna kuvitellu olon olevan. Ja sillon siis ei ollu yhtään. Oli ihan sellanen tuntu, et vois jo lähtee kotiin.
     
    U:lla oli synttärit tuona päivänä. Meiän piti mennä pubiin juhlistaa niitä, siitä oli puhuttu jo viime vuonna.  No mutta, se ei sit kuitenkaan päässytkään tulee perhesyistä.
    12:05:25 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"
    January 16

    Se kevät tulee Uuden Vuoden jälkeen heti pian, eiks se niin mee...(?)

    Ja nyt siis mennään tiistaissa, 2.1. Aamulla heräsin seiskan aikaan siihen,kun piti mennä vessas käymään (Juu mä jatkan mun vessakäyntien mielenkiintoista tarinaa niille joita kiinnostaa ;D Ai ettei niitä varmaan oo montaa...  No ei vaiskaa, täs oli kyse siitä, kun mua alko ihan hillittömästi yskittää, heräsin siihen, niin oli pakko mennä juomaan vettä =) ) ja huoneeseen takas tullessa mun jalan alle sattu jotain oveni ulkopuolella. Valoja en ollu laittanu päälle, kun en halunnu vielä herättää itteeni. Selvis, et se oli taskukalenteri, kun ikkunasta tulevalla hämyllä yritin siitä ottaa selvää. Ihmettelin, et mitenköhän se oli lattialle päätyny, mut kun olin laittamas sitä takas sinne oven taa, huomasin G:n oven takana samanlaisen. Eli se olikin siis tyhjä kalenteri, uudelle vuodelle, mulle. Ja kun olin jo ostanu itelleni yhen.  Ja tää oli melkee kivampi. Hö. Tylsää kun kalentereita ei voi säästää seuraaville vuosille.
     
    Nukuin siis kymmenen tuntia muuten! Tosi paljon pitkästä aikaa! Hyvä. Paitsi et edellisyönä oli tietty tullu nukuttuu vähemmän ku yleensä. Mulle käy muuten aina niin, kuin nytkin maanantaina uuden vuoden jälkee oli käyny. Eli kun oon nukkunu yöllä vähemmän, mietin, et meen sit seuraavana päivänä nukkuu muutamaks tunniks, mut sit en saakaan aikaseks mennä, kun jään tekee kaikkee muuta. Ja sit kun alkaa ilta tulee, oon tosi väsyny, mut en silti mee nukkuu enää sillon, kun sit aattelen, et on enää turha mennä nukkuu, kun sit on vaa tosi väsy herätessä, kun on sit jo koht ihan nukkumaanmenoaika. Tulipa pitkiä epämääräsiä lauseita. ;D
     
    Päivällä A:n kolme koulukaveria tuli kylään. L meni ihan sekasin!!  Se on aina ulkomaailmassa aluks tosi hiljanen uusis tilanteis, uusien ihmisten kaa, vaik talossa onkin aina äänessä. No nyt oli varmaan tosi innostunu, kun tuli leikkikavereita, ja kun kerran oltiin talossa... Se ravas niitten huonetta edestakasin ja selitti jotain ihan omii juttui tosi kovall aäänellä!  Katottiin silmät ymmyrkäisinä sen touhuumista sen äidin kaa.  =D Äiti yritti vähän toppuutella sitä, ja tiiettiinhän me, et kun ne kaikki tytöt vaan tutustuu hetken, niin L "palautuu" normaaliks! ;D
     
    Illalla tein puolen tunnin käppäilylenkin. Jee.
     
    Keskiviikkona, 3.1., oli hauska aamiainen. Perheen äiti ja isä alko juttelee musiikista... Äiti sano, et ei kuuntele jotain laulajaa, kun on tullu julkisuuteen, et se käyttää huumeita. Et hän ei haluu ostaa sen levyjä ja siten rahottaa sen huumeiden käyttöä. Ja et jos rasioski kuulen sen biisejä, laittaa kiinni tai vaihtaa kanavaa, koska mitä enempi sitä kuunnellaa, sitä enemmän laulajalle on siitä hyötyy. No isä sit sano, et sit sun pitää pitää radio kii koko ajan, et se on musiikkibisnestä, ja kaikki siel käyttää jotain ja juhlii rankasti. Siinä tuli sitten myös puhetta videopeleistä ja aseista ja kaikesta... Naureskeltiin vaan G:n kaa. Oli mielenkiintosta seurata niitten väittelyy, koska puhuivat jotenkin niin asiallisesti, ja kummallakin oli niin oma mielipide!  Ne on molemmat niin päättäväisii ja neuvottelutaitoja osaavii, et se teki siitä hauskaa! :D Yritin vaan mielenkiinnolla saada ymmärrettyy kaiken informaation, koska tottakai puhuivat nopeesti, kiivaaseen tahtiin! ;D Sit äiti sano vaan jossain vaihees, et lähdetäänpä kuule nyt pienelle ajelulle. HAHA! :D Minä siihen vaan, että ehkä teiän ei pitäs mennä auton rattiin...
     
    Perhe oli melkee melkeen koko päivän ostarissa, joten oli paljon vapaa-aikaa.
     
    Illal taas kävelylenkki. Jee!
     
    Mulla oli mun nuha uutena vuotena (just sen joku 12 tuntii yön yli! ;D ) tosi hyvä, ei vaivannu, mut sit taas alko. Ja kun keskiviikkona niistin (Oli vaan semmonen tukkonen nenä, kovaäänistä niistä, vaik ei mitään meinannu irrotakaan. Juu mielenkiintoista taas... ;D ), niin äiti heitti, et meinaanko niistää nenäni irti.  :D
     
    Illal G kylvetti L:n, ja L:llä oli kunnon kitinä päällä. Se on niin hassuu, kun L huutaa, niin A säikkyy sitä, ja sit se käyttäytyy tosi hyvin. A vaan kattoo L:llää silmät pyöreinä ja syö sormiaan, sekä tekee kiltisti kaiken mitä pitää. Ja kun ne oli samaan aikaan kylpyammees, ja mä olin nostamas A:ta sieltä pois, niin mua nauratti, kun A oikeen vauhdilla pomppas sieltä! Äkkii vaan kauemmas L:stä ja kiljumisesta.
     
    Keskiviikkona satuin kattoo tv-ohjelmia lehdestä. En siis oo selannu niitä kuukausiin, ja nytkin vaan mielenkiinnosta, et jos siel nyt sattuis olee ees jotain vähän mielenkiintosta. Ja mikä tuuri mulla oli, kun huomasin just sinä päivänä alkavan lempparisarjani! Täydelliset naiset!  Olin niin innoissani! Suomessa oon nähny ekan tuotantokauden, ja harmitti, kun toinen alko syksyllä ja jäi tietty väliin. Täällä ollaan tietty eellä, joten kyseessä oli jo kolmas. Ehkä joskus nään uusintoina tokankin jaksot... No kun sit katoin ekan jakson tästä kolmannesta, niin hyvin niihin juttuihin pääs mukaan! :D Perheen äitikin sano kattovansa niitä, ja että täytyypä hänenkin sitten muistaa olla telkkarin ääressä siihen aikaan. Se olikin huvittavaa, kun mä katoin sitä omas huonees, ja vanhemmat olkkaris kerrosta alempana, ja mua nauratti niin paljon, et nauroin ääneen, niin kuin myös vanhemmat alhaalla!  Ne on niin huvittavii juttui, mitä niil käy ja mitä tekevät, siin sarjas!
     
    Samalla ku luin sitä tv-ohjelmaa, huomasin myös sellasen sarjan jakson tulevan, mistä E oli mulle sanonu täällä ollessaan. Sano, et se tulis ennen jouluu, et jos voin nauhottaa sen sille. No eihän me mitään muistettu ennen jouluu, ja mikä tuuri, et se tulikin nyt joulun jälkeen vasta, ja että satuin bongaa sen siitä lehestä! Et satuin nyt yleensä just niinä päivinä lukee telkkariohjemia niin pitkä tauon jälkee!
     
    Torstaina, 4.1., mulla oli vapaa tietty, kun torstai.
     
    A alotti taas koulun joululoman jälkeen.
     
    Mä lähin shoppaa ja kiertelee kotikylään. Ei ollu mitään erikoisempaa ostettavaa, tai oikeen mielenkiintoakaan katella mitään, mut halusin vaan lähtee ulos. Ja enköhän tehnyt sitten elämäni löydön!  Aivan ihanat nahkanilkkurit, missä korkoa. Sellaset jännän hopeenharmaan väriset, ei liian silmäänpistävä väri kuitenkaan. Oikee hinta niille oli euroissa ollu noin sata euroo. Nyt sain ne noin 30:llä!! Ja se viel, et olivat vika pari ja sattuvatkin olee just mun kokoo! Mulla harvoin käy tälläsii mäihii!  Näin eka samat mustina, ja niitä olikin useempi samaa kokoo. Hintakin oli kalliimpi. Ja ne ei ihan iskeny... Sit onneks bongasin nää ihanuudet toiselta hyllyltä!  Lähin kaupasta kengät kainalossa, ihme virnistys naamataululla! Olin niin happy, et hymyilin, hyvä etten naureskellu, yksinäni. Kyllä on taas vastaantulijoilla ollu kattomista ja ihmettelemistä... ;D
     
    Näin muuten tänä päivänä kaks ukkoo shortseissa. Siis ei se oo kesä täällä, vaik on lämmin talvi-ilmaks!!!
     
    Illal ku G kylvetti lapsii, L huusi kylppäristä mua. G oli rasvaamassa A:ta, ja L huusi "Oon tääl ammeessa, ja tääl ei oo ketään aikuista!". Siis mikä pieni aikuinen!  No se oli ite kiivenny sinne ammeeseen, kun D ja G on opettanu niitä menee sinne ite pikkusen penkin avulla, kun niitten selät ei oo tykänny lasten nostelemisesta. Mutta mikä on siis tämä L... Se on välillä niin aikuinen, ihan oikeesti! Että sille tulikin mieleen, et sen ei ehkä pitäs olla siel ammeessa vedessä yksinään (ei meil siis oo siel ikinä vettä muuta ku jonkun 10-20 senttimetrin verran). Ja sit toisena päivänä saa ihmetellä, kuin se on niin erilainen. Ihan kolmevuotias, ;D kiukkuumas ilman syytä...
     
    Perjantaina, 5.1., mä hain A:n koulusta. Autolla. Joten pistin uudet nilkkurini eka kerran jalkaan!  Ja sen jälkeen kipsuttelin niitten kaa kaupalle! ;D
     
    Olin ihan innoissani, kun illal olin menos J:n kaa pubiin, et kun saan laittaa uudet kengät jalkaan. Sille sit vaan tulikin työesteitä, joten ei mentykään.  No kun ootin koko päivän saavani laittaa uudet kengät... Hahaa!
     
    Liikuntaa sain pikkasen tehtyy, lihaksii kotosalla. Jee. :D
     
    Näin muuten pihalla ampparin!  Kai niitten pitäs täälläkin olla jossain talvihorrokses... No aika pökkeröiseltä se näyttikin, lensi vaan pikkasen ympyrää maan pinnan lähel. Siis selkeitä kevään merkkejä! Se on kevät ny, kohta!
    10:55:32 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"
    January 12

    Uusi Vuosi! Juu tääl mennään vähän jälessä... ;D

    Elikkäs päivämäärä on tietenkin 31.12. Ja sunnuntai oli päivä.
     
    Aamuyöllä siis mun kännykkä hälytti puol viideltä ja soitin sille D:lle. Ettei vaan oo musta kiinni, jos ei pääsekään lennolle. Sano pirteen kuulosena, et juu oon hereillä. Siis yritti olla pirtee!  No myöhemmin sano perheen äidille, et eka oli kuulemma laittanu puhelimen tyynyn alle, ku se oli soinu.
     
    Päivällä kun olin lasten kanssa, toin niitten välipalan niitten huoneeseen, kun olivat siellä leikkimässä. Niillä on muoviset, pikkuset tuolit ja pöytä huoneessaan. Tytöt juo aina sellasista erivärisistä muovimukeista. Yleensä oranssesta. Nyt mul oli sit oranssi ja sininen muki niille. Tiesin L:n haluavan sinisen, kun se aina haluu sen värin, joka on jotain muuta ku oranssi.  A ehti jo istuu sille paikalle, jossa oli sininen muki, ja L sit muka vaivihkaa otti sen mukin, kun alko juomaan... Aattelin, et mitenköhän A reagoi, mut söi vaan rauhas. Sit ku L oli jo syöny välipalansa ja jatko leikkejään, A oli kans syöny, ja sanoin, et juo vesi nyt. Se otti molemmat mukit ja kaato veden samaan siniseen mukiin, josta L oli juonu, ja joi siitä!! Siis voi kun nää on mahtavii!
     
    Iltapäivällä suihkun jälkeen kuivasin tukkani ja laitoin patukkarullat päähäni. Ois sitten illalla kivat kiharat!
     
    Perhe lähti tuttaviensa luokse viettämään uutta vuotta, joskus kuuden aikaan.
     
    Me oltiin menossa U:n kanssa keskustaan kattomaan isoja ilotulituksia, kun U vaan pääsis töistä. Seittämän aikoihin soitin sille, niin kuin oli pyytäny. Ei taas vastannu, eli tiesin sen sitten viel työskentelevän...
     
    Mä olin jo valmis ja lähin sit ostaa lähikaupasta muutaman Bagardi Breezerin meille. Sillä matkalla tihutti pikkasen, mut ei niin paljon, et oisin vaivautunu kaivaa sateenvarjoo. Ja sit tuuli oli kova. Matkalla koitin taas soittaa U:lle, koska aattelin, et kyl se sit ois jo päässy. Ja että kerkee jo tulee Ealingiin sil aikaa, kun oon kaupas, ja nähään asemalla. Eipä vaan vastannu, ja kerkesin takas kotiin.
     
    Kun vihdoin sain U:n sitten kiinni, se sano, et soita 10 minuutin päästä, vaihtaa just vaatteita. Kun sain sen uudestaan kiinni puolen tunnin päästä, seolikin jo kotona, kun sen isä ja veli olikin ollu sen työpaikan lähellä, ja menivät hakee sitä. Sit piti saada tietää, et ollaanko menossa hotelliin yöks, niin kuin alun perin suunniteltiin, että se voi sanoo vanhemmilleen, tuleeko yöllä kotiin vai ei. Alunperin meiän piti mennä kyselee hotelleja jo aiemmin viikolla, mut ei sit nähtykään aiemmin, niin asia jäi. Epäilin, et ei varmaan enää saada mitää huoneita.
     
    Lähin sit kuitenkin kävelee lähel olevaan hotelliin. Siel oli joku kyltti ovella, en tienny mitä tarkotti, eikä kukaan tullu avaa ovee kun soitin ovikelloo. Siispä toiselle hotellille. Siel ne eka sano, et on vaa yhen hengen huone. Ei ihme, oltiin asian kaa nii myöhäs. No sit mies kuitenkin muisti, et on niil viel yks kahelle hengelle, ja pyysin päästä näkee sen. Otin sen sitten. Ei hääppönen, mut ei me oltaiskaa siel ku nukkumas muutama tunti.
     
    St soitin U:lle et on yöpaikka, ja se sano tulevansa kun veli vaan saapuu kotiin ja heittää se sitten. Puolisen tuntia. Kun puolen tunnin päästä taas soiteltii, se olikin viel himas, kun veli ei ollutkaan viel tullu...
     
    Minä sitten aloin vääntää patukkarullia uudestaan päähäni, kun kerran hyvin oli aikaa. Kiharat kun oli vähän tuulen ja sateen tuivertamat... Eli ei niin kiharat enää kauppa- ja hotellimatkojen jälkeen.
     
    Samalla join omat Breezerini ja katoin telkkarista jotain uuden vuoden visailuohjelmaa. Siin kysyttiin, mikä maa voitti Euroviisut. Ja sit juontaja vitsaili jotain et "...and everybody waited they'll be Finnish." Tai jotai tollasta. Haha!
     
    Ilotulitteiden pauketta kuulu illan aikana sillon tällön, mut tulitteita ei oikein näkyny. Joku pari vaan. Ihan ihme, kun välil tavallisina viikonloppuina pommittavat enempi.
     
    Sit vihdoin klo11 nähtiin U:n kaa asemalla. Käytiin nopsaa hotellilla viemäs tavarat sinne. Sit metroasemalla saatiin viel venaa tuubii noin vartti. Eli oli päivän selvää, et ei keretä millää kattoo mitää ilotulitteita... Perheen vanhemmatki oli sanonu, et keskustaan pitäs lähtee joskus ysiltä...
     
    Metros sit pähkäiltiin, et mennäänkö viittä vailla 12 ulos siinä asemalla missä ollaan, vai mennäänkö suoraan mahollisimman lähelle isojen tulitusten paikkaa. Päätettiin mennä Piccadillylle ja lähtee kävelee siitä sitten London Eyen suuntaan, nähtäis toivottavasti vielä loput isoista ilotulituksista. Klo 12 metro oli ulkosalla, ei maan alla, joten näthiin ikkunasta vilauksia tulitteista. Ja kun metrossa kuuluteltiin missä asemalla ollaan, niin sanoivat samaan syssyyn hyvät uudet vuodet.
     
    Kun tultiin ulos Piccadillyllä, oltiin tietty keskellä ihmismassaa. Muutamat valokuvat, ja sit suunnattiin sinne Thames-joen varrelle päin. Matkalla nähtiin ihan kuin lumisadetta!  No ei tietty ollu lunta, mut tosi kauniin ja aidon näköstä. Eikä nähty ollenkaa mistä se tuli. Tietty jostain katolta, mut ei nähty siel ketää.
     
    Kohta törmättiin toiseen metroasemaan, ja tarkistin sit metrokartasta, että missä päin mennään. Oltiin lähetty vähän sivusuunnalle. Siis oltiin vaan menty ihmismassassa ja tiesin vaa suunnillee, missä päin joki ois. Pieni kurssin muutos siis. Sit yhtäkkii kaikki ihmiset olikin tulossa meitä vastaan, oltiin varmaan ainoot, jotka rynni toiseen suuntaan. Eli alko näyttää pahasti siltä, että oltiin missattu ihan koko ilotulitus... Ja kai ne ois sit jo siinä alkanu näkyy, sen verran oltiin jo lähellä, koska kohta näinkin vilauksen maailman pyörän valastuista kapseleista talojen välistä. Tultiin jollekin isommalle aukiolle. Siitä näky myös valaistu Big Ben. Kello oli siinä vaiheessa jo yli puol yksi. Että päättyneet oli tulitukset jo.
     
    Sen jälkeen koko yönä ei missään näkynyt enää ilotulituksia, mikä oli aika ihme. Suomessahan näkyy aina melkee läpi yön varmaan. Ja kun täällä kerran tavallisinakin viikonloppuina näkee usein niitä tulitteita lähetettävän, niin ei ollut sitten uutena vuotena paljoa... Vai olinko niin väärässä paikassa niin väärään aikaan... Se siis on hyvä, ettei meno ole kuin Helsingissä, jossa kuka vaan saa ampua omia rakettejaan. Se on tosi vaarallista siellä kaupungissa.
     
    Pyydettiin poliisisetää ottamaan valokuva, ja päätettiin sitten suunnata takaisin hotellille. Takaisin keskustan sydämeen olivat samaan aikaan kaikki muutkin suuntaamassa... Vähän jumitti meno. Pikkasen tihutti sadetta siinä matkalla, mutta eipä tuo haitannut, kun tukka oli jo tuulesta suoristunut taas sellaseksi pehkoksi. Ja kotiin päin oltiin jo menossa.  Ja siellä ihmismassassa ei paljoo sateenvarjoa viittinyt availla.
     
    Metroasemille oli piiiiitkät jonot jo maan päällä... Mentiin sinne Piccadillyn asemalle takas. Eka jonon päähän, mut sit päästiin vähän oikasee... No kun jono kaartu sillee rakennuksen kulman taa, ja sit sieltä rakennuksen sisältä pääs oikasee jonon alkupäähän. Siinä oli siis ketjut, mutta kaikki menivät siitä, niin seurattiin perässä. Siellä oli ihan oma pieni jononsa!
     
    Kaiken tän lisäks mulle oli tullu jo pieni vessahätä siinä vaiheessa, kun noustiin maanpinnalle, tullessa. Eli ei se siitä helpottanut ollut, päinvastoin.  Ja mitkään hamppariraflatkaan ei ollu auki, mis ois voinu käydä. U naureskeli, et oisit voinu käydä vessas ennen lähtöä, ja kävinhän minä! Aina ennen kun lähen mihinkään, koska tiiän, et jos juon vähänkin enemmän, niin saan ravata siellä toiletissa koko ajan... Ja välillä ihmeellisesti, vaik en ois niin paljoo juonutkaan. Nyt oli ne kaks Bagardi Breezeriä sit liiaks... Siis kaikkia varmaan kauhiasti kiinnostaa miten usein käyn naistenhuoneessa!
     
    Metrossa oltiin kuin sillit purkissa. Selän taa sattu sellanen nuori herra, jolla oli pili kaulassa. Joka asemalla kuulutetaan aina, että varo askelmaa ulosmennessä. (Täällä varotetaan joka paikassa kaikesta, joko kirjotuksilla tai kuulutuksilla!) Ja vähänkö pelästyin, kun ovien sulkeutuessa herra puhalsi pilliin korvan vieressä. Sitä se sit jatko joka asemalla, se kuulutti kovalla äänellä, et varokaa askelmaa, ja puhalsi aina pilliinsä.  Ihan muistutti mua jotenkin suomalaisten hasukanpidosta... Haha!
     
    U oli ihanan huolehtivainen ja kyseli aina välillä, että jaksanko pidätellä perille asti! Haha! Mitäs siinä muutakaan... ;D
     
    Mä meinasin, et olipa ollu vähän turha matka, et olipa uus vuos joo. Aattelin, et U meinais samoin, ja minä olin ollu se, joka raahasin sen keskustaan... Mut no sehän oli se, jonka takia oltiin myöhässä. Vaikkei sekään ollu kyllä sen oma vika. No mutta siis matka ei tuntunut enää ollenkaan turhalta, kun U sanoin, että hänelle oli ollu tosi hauskaa, ettei ollu koskaa kokenu tollasta ihmispaljoutta tuolla tavalla ym. Eli se oli sille ihan uus kokemus. Jolloin olin tosi ilonen, et oltiin menty.
     
    Metron lähestyessä kotikylää, alettiin miettii mikä on hotellii lähin asema. Hotelli sijaitsi aika lailla puolesvälis kahta asemaa, joiden kautta metro menis. Se oli tärkeetä se miettiminen, kun mulla alkoi se vessahätä olla jo aikasta kiireinen!
     
    Oltiin eri mieltä siitä, kumpi asema on lähempänä, mut jäätiin sillä ekalla, joka mun mielest ois nopeemman kävelymatkan päässä. Ja niinhän se olikin. Juu aina oikeessa... ;D No joskus ainaki.  Ja U:n tietämykseen mun kyläsestä en paljoo luota, kun aina ollaan melkeen suunnattu samalta asemalta samaan pubiin, ja se vieläkin välil miettii mihin suuntaan pitää mennä jossain kohas!
     
    Mä olin saanu paperilapulle koodin, jolla ovi pitäs saada yöllä auki. Kyllä painoin mielestäni oikeen, ja koitin useemman kerran, mut kiinni pysyi...  No sielt tuli sitten se yks töissä oleva mies avaamaan, ja jotkut viereisestä huoneestakin oli käytävällä. Oltiinkohan herätetty ne, luulivat et jotain murtovarkaita tulossa, kun siinä ovea räpelsin, auki saamatta!  Hotellin mies tuli meiän kaa ulos ja paino koodin ja avo oven. Ai et mussa oli vaan sit joku toimintavika.
     
    Loppujen lopuks hotellihuone olikin ihan ok, kun ei siel tosiaan asumaan alkais. Sängyis oli nimittäin ihan supermukavan pehmeet patjat, ihana nukkua!
     
    Aamulla jouduttiin herää kellonsoittoon, koska U oli menos töihin puolen päivän aikaan. Ja sitä ennen leikattiin sen hiuksia!  No pientä siistimistä vaan, mutta kuitenkin. Ja siin huonees ei ollu ees tuolia, joten siirrettiin toista sänkyy keskemmälle lattiaa, U nojas sängynpäätyyn sängyllä istuen, ja mä leikkasin päädyssä seisten. Hahaa!  Lattialla oli tietenkin kokolattiamatto, kun Englannissa ollaan, joten oli pieni miettiminen, et mites se suojataan, ku siitä ei ois niin helppoo lakasta niitä hiuksia... Laitoin sit kapan lattialle ja yritin aina samantien ravistella kammasta hiukset suoraan kapalle. Kyllä oli taas työolosuhteet... Ja että miksikö siellä. No koska niille ei voi mennä, niin kuin oon varmaan selittänyt, kun on eri kulttuuri ym. Enkä nyt tältä perheeltäkään viitti kysyä, että josko täällä meillä.
     
    Huoneeseen tuli siivoja koputtelee kymmenen aikoihin, et ollaanko lähössä sinä päivänä, et huone pitäs olla tyhjä. Mulle sanottiin kyllä, et siivooja alottaa kymmeneltä, mut et voidaan olla 11:sta. Sit se sano jotai ja lähti. Aattelin, et sano vaan jotain, et tulee sit myöhemmin tai jotai... Kun oltiin lähössä ja viemässä avainta toimistoon, siel ei ollukaan ketään ja ovi lukossa. Meiän piti lähtee, joten jätin avaimen siihen oven lukkoon roikkuu... No en nähny mitään henkilökuntaa missään. Sit rupesin miettii, et sanokohan siivoja jotain vaik, et jättäkää avain huoneeseen tai jotain...
     
    Oli muuten hassua, kun ekan kerran käytiin sillon viemäs tavarat huoneeseen, niin kun oltiin tulos ulos, ei meinattu saada ovee kiinni. Siin ei ollu ulkopuolella kahvaa, ja se ei menny millään itestään kiinni! Sulkeutu sille hitaasti, et sitä ei saanu millään paiskattuu kiinni! Vähänkö oltiin ulalla ja mietittiin, miten ovi voi olla tollanen!  Siinä yritettiin antaa sille vauhtii vuorotellen! Hahaa! Kunnes selvis, kumpi meistä on enemmän järjen jättiläinen. U. ;D Tajus, et meiän pitää laittaa avain oveen ja vetää se siitä kiinni pitäen! Hahah!
     
    Saatoin U:n asemalle, joka olikin mun kotimatkalla. Turistiin siin viel hetki, jolloin U laski kassinsa maahan nojaa yhtä autonrengasta vasten. Siihen se ois jäänytkin, jos en ois kysynyt siltä, et eikö meinaa ottaa kassiaan mukaan, kun oli lähössä! En oo varmaan tavannu toista, joka voi noin unohtaa asioita.  Niin ja sillä oli mun joululahja kuulemma mukana! Sano sen sillon asemalla, kun oltiin menos keskustaan kattoo ilotulituksii. Sano, et se on hotellis, oltiin sillon jo viety tavarat sinne. Sit kun kävelin kotiin aamulla, muistin, et unohti koko lahjan! Mä saan sen ehkä ens jouluna... ;D
     
    Kotiin kävellessäni, maanantaina 1.1.2007 (hmmm...  ), aurinko paisto ihanasti. Asfaltti oli kostee yön sateista. Oli ihan kevätpäivätunne! Ihan uskomaton...
     
    Kotona perhe oli keittiössä istuskelemassa. Nekin oli vast just tulleet. Eli oisin hyvin voinu nukkuu kotona ihan rauhassa pitkään!  Lapset oli pirteinä leikkimässä ja touhuumassa, mut vanhemmat ei ihan yhtä pirteen näkösiä.  Isä siinä alkokin sohvalla vähän torkkua. ;D
     
    Perheen äiti sano, et olivat kattoneet ilotulituksia telkkarista, ja että olivatkin olleet upeet ja suuret!!!! Kestäneet kuulemma 15 minuuttia, joten ei ihme et myöhästyttii. Luulin, et ois ollu vaik puol tuntii. Olivat kuulemma tosi upeet!!!! Tosi näyttävät!!!! Sano vielä kerran...  Juu vähän pänni.
     
    Mä söin aamupalaa, ja sit kohta äidin veljet saapuivatkin. Ne oli kans juhlineen näkösiä. Mulla oli viel vähän flunssaa jälellä, joten kun yskäsin, yskä oli sellanen tosi kuivan, pahan kuulonen. Veljet katto ja naureskeli, et sitä on oltu sitten ihan kunnolla juhlimassa! Juu istuin siel metros sillon klo 12! Et ei juu olla.  Muistelivat kai joulua. Hahaa! Olettivat varmaan, et mulla on tapana juhlia siihen malliin.  ;D
     
    Sit perhe lähti koko päiväks kyläilee, joten vaik en ois vapaapäivää ottanutkaan, oisin saanu olla ihan rauhas koko päivän.
     
    Kun päivällä kävin kiskalla, joku vanhempi nainen käveli vastaan ja toivotti hyvää uutta vuotta. Minä en saanu heti hämmästyksestä sanaa suusta, ja toivottavasti sitten kuuli mun möngerryksen takaisin, vähän jäljessä. En ihan oo viel tottunut, et ihmiset toivottelee niin usein päiviä ventovieraille.
     
    Vuoden ensimmäinen päivä meni siis leppoisasti löhöillen. Koneen ääressä...! ;D No kaikki halus varmistaa, et oon selvinny täällä hengissä vuoden vaihteesta, niin mesessä tuli paljon juteltuu kaikkien kanssa.  Nii ja katoin telkkarista leffan! Addams Family.  Ihan uskomatonta, koska en oo tääl kattonu telkkarii paljon mitään, varsinkaan tos vuoden lopussa.
     
    Tässä vielä kuva musta Piccadillyllä, joku vartin yli puolen yön, 1.1.2007. =)
    1:58:40 PM | Add a comment | Read comments (1) | Permalink | Blog it | Viihde
    January 10

    D lähdössä kotiin. Muttei ihan vielä... =/

    29.12., perjantaina mentiin kaikki lounaalle paikalliseen hampurilaisravintolaan. Siis semmonen ihan enempi ravintolan tyylinen. No samanlainen, missä käytiin äidin ja tyttöjen kaa ennen jouluu. Siis kaikki, perhe, D, G ja minä. Mentiin lounaalle siks, kun D oli lähös seuraavana aamuna.
     
    Ruoka piti mennä tilaa tiskiltä, ja äiti meni tekee tilauksen. Kun meiän ruokia ei näkyny, ja nälkäsinä mietittiin, mikä kestää, niin L alko kovaan ääneen selittee "Missä on meiän ruoka!" Haha!  No sitten kun ruoka tuli, äiti ihmetteli tarjoilijalle missä isän burgeri oli. Sit se katto laskua, jonka oli saanu, ja huomas et oli unohtanu tilata sen annoksen!  Isä sai sit oottaa ruokaansa pikkasen pidempään. Se sano, et oispa äiti unohtanu oman ateriansa mieluummin. Ja äiti tarjos omastaan silel, mut se ootti kärsivällisesti omaansa.
     
    Tilattiin neljät ranskalaiset meille kaikille jaettavaks. Kolmet ois hyvin riittäny, paljon jäi hukkaan, koska niin isot annokset ne oli.
     
    Kun oltiin syöty, L alko itkustaa jotain. Loppujen lopuks se rääky kovaan ääneen itkien, et hän on liian väsynyt!  Kyllä on fiksu lapsi... Tietää miks itkee.
     
    Perhe oli tullu autolla ja me oltiin D:n ja G:n kaa kävelty. Paikka on siis 10min. kävelymatkan päässä, mut vanhemmat meinas, et lasten kaa on nopeempi mennä autol. Aattelin et eikä oo... Ja varsinkin, kun siihen lähelle ei voi parkkeerata. Olivat siis parkkeeraneet puoleenväliin matkaa. Ei mitää tolkkua!  Kun saavuttiin ruokailun jälkee autolle, L halus kävellä. Sanottiin et ok, ja sit se alkokin yhtäkkii itkee et haluu autoon. No se meni autolla ja A tuli kävellen meiän kaa. D sano vanhemmille, et L alkaa itkee autossa, et ois halunnu kävellä...
     
    Kun saavuttiin sit A:n kaa kotiin, vanhemmat istu keittiön sohvalla ja L itki lattialla. Kysyttiin, et se ois halunnu kävellä vai. Joo. Ja oli alottanu itkun autossa ja vielä se jatku.  Sanoin L:lle, et mennään nyt sitten kävelylle. Se oli vähän äimänä. Kysy, et missä A, et tuleeko se mukaan. Sanoin, et ei, kun se käveli jo kotiin. Mentiin tekee pihalle ympyrä ja palattiin sisälle. Käskin L:n pyytä vanhemmiltaan anteeks käytöstään, ja sit yritettiin selittää sille, et miettii mitä haluu tehdä, koska joskus se saakin tahtonsa läpi. Niin kuin nyt sai sit mennä autolla, mut sit ei halunnutkaan.
     
    Mun flunssa oli jo oikeestaan ohi! Aattelin, et olipa ihanan nopeesti sairastettu. Niin myös äidin veli oli ollu samas taudis samoihin aikoihin mun kaa. L:ää me kaikki syytetään tästä!  No kun se oli ollu viikon jo ainaski vähän flunssanen. Ja no A sitä ennen.
     
    D ja G menivät illalla D:n tuttujen luo. Ne järkkäs päivällisen D:lle, kun se oli aamulla lähössä. D sano, et ne tulee takas yhen aikoihin yöllä. Olin hereil viel melkee siihen asti, mut ei niit kuulunu.
     
    Lauantai-aamuna, 30.12., heräsin ku kuulin D:n juttelevan G:n kaa. Aattelin, et nyt se on ihan just lähös ja kömmin sängystäni, vaik olikin vapaapäivä. Ne olikin sitten vasta tulleet kotiin... D oli illalla menos laitattaa hiuksensakin kaverilleen, ja ne ei ollu sit kuitenkaan saanu niit valmiiks. Pidennykset oli laittanu uusiks, mut ei ollu tukka mitenkään kammattu. Kun laukut oli saatu pakattuu, D sano menevänsä suihkuun. Olin, et HÄ! Koska luulin niitten olevan menos jo kentälle. Sit se sano, et ei, kun hänel on eiliset vaatteet päällä ja nyt menee äkkii suihkuun ja sit suoristaa vähän hiuksiaan... Olin et jahas, kiva ku heräsin jo. Niin D:n tapasta ton ajan kanssa.  No sit kun hän oli valmis, yritettiin henkilövaa'alla punnita sen matkatavaroiden painoa. Sillä oli kaks valtavaa laukkua ja iso käsimatkakassi. Se sais viedä 40kg ja katottiin, et toinen laukku painaa jonkun yli 30 kg jo ja toinen kans jotai 25. Äiti varotteli koko aamun D:tä, et sil tulee kentällä isoja ongelmia, kun on niin paljon tavaraa. Kassei oli tosi vaikee punnita ees, koska ne oli sellasii pehmeitä, niin oli vaikee saada vaa'an päälle ja viel nähä lukema... Sit D otti tavaraa pois siit toisesta kassista, ja punnittii uusiks. Oli sit vaa vähän yli 20kg, niin aatteli et vähän saakin olla yli. Sit se hyvästeli meiät. Kun se sano lapsille moikat, niin, kun näin sen ilmeen, ja kun tuli heti sen jälkee halaa mua, niin kyyneleethän siinä meinas valahtaa... D oli, et nähään, ja sanoin, et eihän me nähä, kun en oo tääl ku tulee puolen vuoden päästä takas. Että tervetuloa Suomeen!  Ja näkemään lunta, kun se ei nähny sitä täällä. Ootti niin kovasti näkevänsä sitä täällä, kun ei oo ikuna nähny. Oli aina niin innoissaan siitäkin, kun ulkona oli niin kylmä, et suusta tuli hengittäessä höyryä. Kun ei oo tottunu, muuten ei kylmästä tykänny yhtään.
     
    Sit äiti sano, et no voi, suunnitelmat taitaa mennä pilalle, et ei taideta saada Saija jäämää pidemmäks aikaa. Voi kun ne niin yrittää saada mua jäämään.
     
    Kun isä kanto kasseja autoon, se sano, et se laukku, minkä piti olla kevyempi, oli kyllä painavampi...
     
    Vanhemmat heitti D:n johki juna-asmalle, josta se sit otti junan lentokentälle. D kun ei ollu menos tähän lähimmälle, Heathrowlle.
     
    Me oltiin kotona G:n ja lasten kaa, ja jäin syömää aamiaista niitten kaa, koska oli G:n eka kerta niitten kaa ilman D:tä. Eli se siitä vapaasta aamusta.  No sit kun G alko kylvettää lapsia, menin takas nukkuu.
     
    Iltapäiväl olin lähös liikenteeseen vaan siks, et halusin johki ulos. Aamupäivällä aurinko paisto ihanasti!  Kun olin lähös, G tuli sanoo, et D soitti just. Oli myöhästynyt koneesta...!!!!! Kysyin ekana, et on kai joku vitsi. No ei ollu!  D oli sit tulos takas kotiin. Sanoin G:lle, et meen käväsee kaupoil, et en oo siel kovin kauaa. Matkal soitin D:lle ja se oli juna-asemal, ja nyt oli missannu yhen junanki. Voi toista.  Kysyinkö, et tarviiko se kantoapuu kassien kaa kun on tulos, mut sano jättäneensä kassit lentokentälle säilöön.
     
    Mä sit suuntasin puntakaupoille hakee Geisha-suklaata. No ei siel ollu niitä enää...
     
    Sit kävin siel lähel paris kaupas, ja teinkin tosi kivoja ale-löytöjä! Farkut 9€, paita saman verran, farkkuhame 6€.
     
    Eiköhän sit kotiin päin kävellessä alkanu sataa kaatamalla... Ja mulla ei ollu sateenvarjoa, kun aiemmin oli ollu niin ihanan aurinkoista. Ei siin muuta, mut kun olin just ollu kipeenäkin. No ei siis kylmä ollu.
     
    Sit viel viiden punnan kaupasta ostin yhen paidan sillä viidellä punnalla, eli 7,50€. Kun olin kassalla maksamassa, huomasin yhtäkkii, et jostain tippuu vettä. Aattelin, et mun kassista tai jostain. Noei, kun katto alko vuotaa! Ja sit se alkokin valuttaa ihan toden teolla!  Siel oli kunnon halkeama. Kassa pyyteli anteeks ja sano, et ei oo eka kerta... Ja juoksi hakee jonkun tuomaan ämpäriä. Ihme et tollasta ei korjata. Ja mistä se vesi tulikin, kun mun mielestä se on kakskerroksinen talo tai jotain. Et se ei ois ulkokatto... Mut kai se sit on.
     
    Kun tulin kotiin, D oli jo kotona. Mulla olikin menny kaupois vähän kauemmin, kun innostuin shoppaa... ;D Kysyin, et oliko D soittanu mulle, kun mulle oli tullu puhelu matkalla tuntemattomast numerost. En ollu kuullu, kun puhelin oli ollu kassissa. Sano soittaneensa, et jos oisin tullu hakee sen asemalta, kun sen käsimatkalaukku paino kuitenki vähän ja sato. No se oli tullu sit taksilla, oli senkin saanu tingattuu viidestä punnasta kolmeen... Kyllä se on mahoton puhumaan.  No sil ei kai ees ollu paljoo rahaa mukanaan, joten hyvä kun pääsi kotiin.
     
    Sit sain kuulla koko stoorin. Junan kentälle piti olla suora pikajuna tai jotai, mut olikin pysähtyny monel asemal. Sit siel kentäl meni vaan niin paljon aikaa, ettei kerenny koneeseen. Oli niin paljon ihmisii, ja sit nää D:n matkatavarat... Toinen laukku olikin todellisuudessa painanut 45kg! Ja toinen jonkun 30kg! Siis aivan ylipainosia. Oltiin varmaan punnittu niitä niin, et joku kulma oli ollu lattialla, kun saatiin niin eri tuloksia... D ois joutunu maksaa £300 (450€!) ylimääräsistä kiloista! Eli siinä sitten halvat ostokset ois tullu vähän kalliiks...  1kg ylimäärästä/£8... Se sit heitti kaikki omat vanhat vaatteensa roskiin. Tai roskiin ne eka meni, mut sit näki ku virkailija nosti jotain sen vaatteita sieltä. Otti varmaa omakseen. =/ Sit sil jäi viel sen verran ylipainoo, et makso £45 (63€) siitä. Sai tingittyy vähän halvemmal, mitä ois oikeest ollukaan. Lahjo suklaarasialla mikä oli mukanaan!  Mahoton.
     
    Ja tää kaikki sit viel turhaan. Koska myöhästy lennolta ihan vaan pari minuuttia. D oli juossu siel jonkun kahen muun kanssa, ja ihmiset oli kattonu ihmeissään. Kun kaikki oli tietty ollu istuskelemas rauhas oottamas lentojaan, ja sit kolme juoksee pää kolmantena jalkana hallin läpi.  Eli siis jos D ois tienny, et ei kerkee lennolle, se ois voinu tuoda kaiken ylimääräsen tänne taloon takas.  Koska on tulos kuitenkin myöhemmin tänä vuonna takas, ja sen tuttujakin asuu Lontoos.
     
    Illal soitin sedälleni, jonka kaa ei olla oltu yhteydes koko tänä täällä olo aikanani.  Kun tulin tänne, lähetin sen vaimon sähköpostiosoitteeseen meiliä, mut en oo kuullu niist mitään. No syykin selvisi tässä viime viikolla, kun sain heiltä meiliä. Mulla oli väärä osote tallennettuna. Höh.
     
    Illalla D ja G lähti D:n serkun luo yöks, koska sieltä ois helpompi/nopeempi päästä takas lentokentälle. Se aatteli heräävänsä ajoissa ja menevänsä kysyy kentälle lentoja. En oikeen tiiä, miten voi saada lentoja tollee, ja viel uuden vuoden aattona... Ja se sano, et mun pitää soittaa sille puol viideltä aamulla, et varmasti on hereil sillon jo.
     
    Kattelin kans omia lentojani illalla. Päivämäärä, jolloin tuun takas, alkaa olla aika varma. Mitään en viel tilannu, mut kohta varmaan. Katoin eka sellasen kautta, mikä näyttää kaikki sen päivän lennot. Sit menin ihan huvin vuoks kattoo viel yhen matkatoimiston sivuilta, jonka aattelin olevan paljon kalliimpi. Mutta ei ollukaan! Siel oli halvin lento, ja viel Finnairin, kun muut halvemmat on ollu British Airwaysin. Paitsi et ei se niin varmaa oo et Finnairillakaan aina kotiin pääsee. No kun sillon syksyllä kaverilla oli Finnairin lento, ja sit ne alko lakkoilee just niinä päivinä!
    9:38:06 PM | Add a comment | Read comments (1) | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"

    Joulukuuta...

    Keskiviikkona, 27.12., leivoin loput piparit. Voi kun taikina maistuikin tosi hyvälle parin jääkaapissa olo -vuorokauden jälkeen...!  Ei samalle kuin piparitaikinat, joita oon aiemmin tehny, mut tosi hyvälle!
     
    Kun paistoin pipareita, käytin toisena peltinä vuokaa, minkä voi laittaa uuniin, kun tääl on vaan yks pelti. Yhen kaa ois menny tosi kauan akaa paistaa kaikki piparit. Sit kun lopetin, aattelin, et vuoka on jo jäähtynyt, mut se ei ollutkaan... Eli olin nostamassa sitä uunin päältä pesualtaaseen, ja poltin näppini pahemman kerran!  Otin koko käsilläni siitä kiinni, mut jännä, et poltin vaan molempien etusormieni päät. Vuoka tipahti kovalla äänellä takas uunin päälle, ja perheen isä, joka istu ruokapöydän ääressä, kysy, onko kaikki hyvin. Tässä kun nyt kirjoitan, niin voitte arvata, että sormet on ihan kunnossa! Haha!  Sanoin, et kaikki hyvin ja pistin sormeni kylmän veden alle nopsaa. Heti sen jälkeen ruoka oli valmis, ja alettiin syömään. Siinä syödessä sitten alko sormia polttaa oikein todenteolla!  No kun mulle oli tarttunu L:ltä nuha, niin ravasin koko ajan vessassa niistämässä ja samalla virutin sormia yhä uudestaan kylmän veden alla. palaneet kohat oli ihan valkoset ja alko kohoo...
    Tein myös luumusoppaa! Ekan kerran elämässäni sitä myös. Ja tuli ihan tosi herkkua! Kermvahdon kanssa!
     
    Kun olin menos suihkuun, sieltä tuli vaan kylmää vettä! Jääkylmää!  Talossa oli niin paljon ihmisii joka päivä, et lämmin vesi loppu monena päivänä. Ja nyt sitten mun mennessä suihkuun. Lämmitin vedenkeittimellä vettä vatiin ja siihen lisäsin kylmää vettä ja sillee sit kävin pesulla... Onneks ei ollu hiustenpesupäivä! Ja no muutenkin mua vaan nauratti, tuli muistoja mieleen!  No kun olin pieni, niin me käytiin ulkosaunassa jossa ei ollu suihkuja, joten laitettiin kuumaa ja kylmää vettä vatiin samanlailla.
     
     
    Lämmintä vettä ois tullut taas myöhemmin, mut olin menos U:n kaa ulos, niin piti päästä suihkuun just sillon.
     
    Kun olin lähössä, olin vaihtanu lapsille yövaatteet, niitten hampaat vaan ois pitäny pestä ennen nukkumaanmenoa. Huikkasin D:n huoneeseen, et jos se pesee tyttöjen hampaat, kun oon lähössä. Se sano jotain, et hänen pitää nyt pakata... Kun laitoin takkia ylle, kuulin, kun D sano G:lle jotain, et kun hän teki päivällisen ja nyt en voi hampaita pestä. Mä sitten menin pesee tyttöjen hampaat, mutta D ois voinut vähän miettiä sitä, että hän oli ollut poissa lauantai-illasta keskiviikkoaamuun. G:n kanssa, viettivät joulun jossain muualla.
     
    U oli taasen sen 10min. myöhässä. Mä olin muutenkin vähän väsynyt, ja sit viel kaikki päivän tapahtumat päälle. Siis sormien polttaminen, kylmä vesi suihkus, D, ja sit mul oli se nuha alkanu, äänikin oli tosi maassa siks. U kysy ekana, mitä mulle kuuluu, ja minähän sitten kerroin.  No ois voinu taas olla hiljaa hetken ennen kun alotin... U nauro jollekin mun jutulle ja sano, et nauraa ekan kerran pariin päivään. Se olikin ollu aika hiljaksiin pari päivää kun ei oltu nähty. Niin kuin mesessä esim. siis. Ja sanokin edellispäivänä siel, et jotain on tapahtunu, mut ei viitti siinä kertoa. No sit se kerto nyt, et yks läheinen oli kuollut. Mun murheet oli siinä rinnalla sitten aika pienehköjä.
     
    Mentiin vakipubiin. U sano, et sil on se joululahja mulle, mut oli unohtanut ottaa sen mukaan.
     
    Kun käveltiin kotiin päin, mulla oli tosi kylmä. Ja kun tulin mun huoneeseen kotona, tuntu et huone oli ihan mielettömän kylmä. Aatelin et patteri on varmaa rikki tai jotai, et jo edellisiltana mun huone oli tuntunu kylmemmältä ku muualla talossa. Kun äiti poikkes käymään mun huonees, kysyin asiaa siltä, ja se sano et kyllä siellä ihan yhtä lämmin on kuin muissakin huoneissa. Eli mä olin vaan vilunen...
     
    Sitten oli onneksi torstai, 28.12., eli vapaapäivä. Sain siis levätä koko päivän. Aamulla mulla ei ollut enää kylmä vaan olin hikoillu. Vähän siis kuumeisen olonen olo ehkä.
     
    Päivällä mittasinkin lämmön. Se oli ihan normaalilukemissa, et ei ainakaa enää sit ollu kuumetta, jos olikin aiemmin ollut.
     
    Sen verran kävin ulkona, et kävin ostaa puhelinkortteja. Ystävä kirjotti tekstiviestin edellispäivänä, et miten meni joulut, kun mitään ei oo kuulunu. Selviskin, et mun joulukortti ei ollut kerennyt sinne perille ennen joulua. Tästä oon tainnuki aiemmin selittää... No kun siis ihme, kun samaan kylään meni kortti toiselle kaverille perille. Eli nyt piti lähtee ostaa niit puhelinkorttei, kun olin luvannu soittaa seuraavana päivänä.
     
    Soitin illalla, kun oli sillon halvempaa. Puhuttiinkin ummet ja lammet, koko puol tuntii, minkä yhel kortil voi kännykkään puhuu. Oli kiva jutella piiiiitkän ajan jälkeen.  Ja kun puhuin vähän kummipoikanikin (3v.) kanssa!
     
    Koko päivän sitten istuin sängylläni pakertamassa tekstiä tänne blogiin. Ja niistin. Ja niistin. Ja niistin. Puol vessapaperirullaa siinä varmaan meni.  Mulla oli rulla ja roskis vieressä... Ihan älytöntä! Inhoon kun pitää koko ajan niiskuttaa.  Ja sitten kävi se, mistä jo aiemmin kerroin. Teksti oli valmis, viikon tekstit, ja aatteli lisää yhen kuvan. Ja sitä ei antanu tehä, vaan poisti kaiken tekstin, kun suljin sen kuvaruudun sitten!  Kyllä meinasin itkuun purskahtaakin, kun olin tehny sitä melkee koko päivän, ja kun muutenkin oli räjähtäny olo, kun oli kipee.
    2:12:54 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"

    Joulukuuta mennään vielä...

    Heipä hei... pitkästä aikaa taas...
     
    Eli ollaan vielä joulukuussa. Niin muuten, sieltä 25. jolukalenterin luukusta tuli teksti "Hyvää joulua". Tietty enkuks.
     
    26.12., tiistaina, perhe lähti kyläilemään melkeen koko päiväks, joten olin yksin talossa ja sain vihdoin tehtyy "joulu"siivouksen! ;D No ei mulla nyt kauheesti mitää siivoomista ollu, vaatteita enimmäkseen pyykkiin ja kaappiin laitettavana. Mut pieni huone vaan on sekasen näkönen jos on vähänkin tavaroita levällään.
     
    Kun kukaan ei sitten syönytkään riisipuuron loppua aattoaamuna, kun äidin veli heräs tosi myöhään, niin mä laitoin sen suuhuni nyt. Sain siis mantelin...!
     
    Sit leivoin pipareita pari pellillistä. Tulikin ihan tosi hyviä!  Ja taikina maistu paljon paremmalle, kun oli ollu jääkaapissa kovettumassa vuorokauden. Enkä ees saanu poltettuu niitä! Must niit oli vaikeempi saada palaa, joka oli tosi hyvä. Aina siis oon muistaakseni saanu aikaseks kärähtäneitäkin... Taikina ja piparit oli muuten tosi tummia, kun siin oli sitä fariinisokerii. Ehkä se oli syynä sillekin, et oli jotenki helpompi paistaa. En tehny koko taikinaa, kun perhe tuli niihin aikoihin kotiin, ja en viittiny häärätä siinä keittiös, kun kaikki oli siel. Ja vieraitakin vielä. Jotain sukulaisia kai kaikki. Osa tuli jo aamul meiän kautta, kun menivät sinne jonnekin kyläilemään yhdessä.
     
    Illalla tein itelleni isot voikkarit ja kannoin kaiken yläkertaan, kun keittö oli siis vallattu. Heti sen jälkee isä sano, et menee hakee kalaa ja ranskalaisii, et siel on kohta sitten ruokaa kaikille. Että ei ois enää nälkä ollu, mutta kyllä piti vielä vähän syödä, kun tykkään niistä. Ei se niin erikoista ruokaa oo, eikä niin ihmeen makusta, mut tykkään varsinkin siit rapeesta kuorrutuksesta kalan päällä.
     
    Kun perhe oli ollu poissa, joku soitti kotipuhelimeen, ja mä olin kuulevinani, et se oli isän sisko. Kun perhe tuli kotiin, kerroin äidille ja kysyin, et onko isällä ees siskoa, kun vähän epäilin sitä. Äiti sit huus isälle, et hei sun sisko soitti. Isä oli äimänä, et mikä sisko!  Eli en tiiä kuka soitti... Ehkä se sano jotai muuta, et on siis jonkun sisko tai jotai, mut ei tarkottanu et isän...
     
    Joulun aikaa jääkaappi oli tietty ihan pullollaan, ja hirmusesti ruokaa pidettiin vaan pöydillä. Esimerkiks voit oli ikkunalaudal (johon kyl vähän kylmä tuuli puhaltaa, verhot ihan heiluu sisällä...  ). Kai ne sit ihan hyvänä pysy niinkin...
     
    Jee sain ees yhen päivän lisää eteenpäin!
    11:33:11 AM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"
    January 04

    Tekstissäni esiintyvät henkilöt

    En tässä nyt rupee tarinoimaan, mutta halusin tulla ilmoittamaan, että muokkasin profiiliani. Siis toi ruutu, missä mun kuva ja tiedot musta on. Koska käytän täällä ihmisistä vaan kirjaimia, monet on varmaan sekasin, että kuka on kuka, ja siellä on nyt sitten joka kirjaimelle selitetty kuka se henkilö onkaan.
    10:47:47 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | Omat uutiset =)
    January 03

    Pääsen VIHDOIN Jouluun...! ;D

    Hmm... Ensin lauantai, 23.12. Joulukalenterin luukun takana oli joulupallokoriste.
     
    Mulla oli vapaa ja nautin niin paljon, kun sain nukkuu niin pitkään, kun vain unta täällä talossa sain... ;D Kun ei tarvinnu miettii uimaanmenoa. Perheen äiti, lapset ja D lähtivät päivällä hakemaan D:n ystävää G:tä lentokentältä. Sillä välin minä kävin suihkussa ja valmistauduin uloslähtöön. Oltiin menos ruokaostoksille äidin kaa kun tulisivat takaisin.
     
    G jäi siis tänne taloon puoleks vuodeks työskentelee, kun D lähti sitten joulun jälkeen kotiin. G on tosi mukava. Ei niin räväkkä kuin D, mut varmaan toisaalta vaan hyvä. D kun näyttää ne tunteensa niin laidasta laitaan voimakkaasti... Tai niin ku jos on joku asia huonosti, niin sit on kaikki. Ja kun on ilonen, on sitten ihanan avoimesti ilonen.  Nyt loppuaikana D varmaan poti jo tosi koti-ikävää, kun oli taas vähän ärsyttävä käytökseltään, mutta onneks viimeset päivät oli mukavia!
     
    No kun porukka palas lentokentältä, ne söi viel lounaan, ja meni iltapäivään johki kahteen, kolmeen, ennen kuin päästiin lähtee matkaan äidin kaa. Ennen lähtöä G pyysi maistamaan jotain kahta...öö...juttua...joita oli tuonu Trinidadista. Otin ekan suuhuni, vaan pikkupalasen, mut oli tosi...erikoinen.  Ja sit otin toista juttua. Sen sit kokonaisena vaan ahmaisin. Mun piti sylkee se ulos suustani loppujen lopuks... Ja sit join vettä ja sit otin voileipäkeksin. Ja sit vieläkin maistoin sen vähän suussani... Mulla kun on niin herkkä toi nielu, jos joku ei maistu hyvälle, alan kakoo... No onneks pääsin siitä mausta kuitenkin melko hyvin... 
     
    Äiti nauro, et olikin ihan varma, etten oo tottunu tommosiin makuihin. No en tod! Ja miten niihin joku ees voi tottuu... Se toinen juttu on kuulemma hyvä, jos haluu juoda alkoholii, mut ei tulla humalaan. Ottaa semmosen vaan aina välillä.  Mä en niitä kyllä enää maista! ;D
     
    Mentiin sitten Brent Crossin lähelle isoon ruokakauppaan ja etittiin joulun ruoat. Siirappia oisin tarvinnu piparitaikinaa. Ei löydetty, mut samannimistä sokeria!  Aattelin, et koitanpa sitten siitä... Ehkä oisin voinu käyttää vaahterasiirappia, mut se on kyllä nii erilaista, paljon lötkömpää...
     
    Perunajauhoja äiti ei tajunnu ollenkaan, ja sit ostin jotain mikä tuntu paketin läpi samanlaiselta... Oli erinimistä, mut aattelin koittaa onneeni, ehkä onnistuiski sillä!  Ja korppujauhoja ettiessäni ostin sit semmosta samannäköstä, mistä kai pystyy tekee puurooki! Mielenkiintosta ettii kaikenmaailman aineksii, viel eri kielellä.
     
    Sit kun oltiin varmaa pari tuntii siel ruokakaupas kulutettu, mentiin Brent Crossiin. Mulle ihan hyvä juttu kans, kun olin ollu menos tekee jouluostoksii viel. Luulin, et oltais menty vaa ruokakauppaan ja paljon aiemmin, ni olin ollu eka menos shoppailee meiän kyläs.
     
    Olin näkemäs U:n kaa myöhemmin, joten siks mul vaan oli hiukka kiire sit joskus kotiinkin. Se sano, et voin soittaa sille puol kuus. Aattelin, et pääsee sit ehkä töistä kuuden, seiskan aikaa, ja et me keretään ehkä just seiskaks takas kotiin, mikä on varmaa ihan hyvä.
     
    Mä pyörin kaupois, enkä nähny mitää kivaa perheelle... Ärsyttävää. Sit tietty menin ostaa suklaajutskii ja pähkinöitä, koska nälkä alko kurisee masussa. Hyvä syy... ;D
     
    Olin just puol kuus veskis, ja U soittikin mulle päin sillon heti, kun musta ei kuulunu. En kerenny vastaa ja soitin sil kohta takas. Se sano, et pääs jo töistä ja ehdotti, et nähään 20min. päästä. Öö...ihan en kerkee niin nopeesti. Oli vähän noloo, kun sanoin aiemmin, et mul on vapaa, ja nähää sit kun pääsee töistä. Mut kuinka monesti sekin vaan on ollu myöhäs... Aina paitsi ekalla kerralla! Joten  U sit sano menevänsä kotiin, ja sovittiin, et tuun sinne sen "kylään" sit, joskus kun kerkeen. En voinu uskoo, et oli päässy niin ajois, kun aina pääsee paljon myöhemmin, kun mihin aikaan on pyytäny soittaa sille... Siis mä soitan sil aina, kun sil ei oo saldoo puhelimes, kun... En tiiä oikeen miks. Oottaa jotain toista liittymää tai jotai... Ja tälki kertaa lainas jonkun toisen puhelinta, josta soitti ekaks.
     
    No sit soitin äidil, et kuin kauan sil menee. Sen piti mennä viel yhteen ruokakauppaan. No mä menin sit viel yhteen kauppaan ja sieltä loppujenlopuks löysin lahjan perheen vanhemmil. Sellanen kolmen erikokosen leikkuulaudan/tarjottimien paketin. Sellaset puiset, tummaa puuta.
     
    Sit menin sinne kauppaan mis äiti oli. Se katteli ja katteli... Kello oli jo yli kuus, ja mä aattelin, et pääsen bussilla kotiin nopeemmin. Äiti meinas, et lähtee kauppakeskuksesta seiskan aikoihin, et en ehkä oo bussil sen aiemmin kotona, mut en oikee uskonu.
     
    Olin himas ennen seiskaa ja vähän jotain purtavaa ja matkaan taas. Äiti ei ollu tullu kotiin viel mun lähdettyä puol kasi, joten hyvä, et otin bussin!
     
    Nähtiin U:n kotiasemalla. No sain taas vaihteeks venaa sitä. Se sano puhelimes, et mennään sit yhes metrol toiseen seuraavalle asemalle, mut sit mietittiin siel metroo ootellessa, et mitäs tehäänkään. Sen isä ja veli oli lähteny ajaa Scotlantiin, joten niitten luo vois kans mennä. Mut U pelkäs, et jos ne tuleekin takas kotiin jossain vaihees. Koska sen isäl ei ollu mitään erityistä syytä lähtee matkaan, niin vois kuulemma yhtäkkii sanoo, et haluu kääntyy takas kotiin. U on niin eri kulttuurista. Siks ei ois hyvä, et se tois vieraita kotiinsa.
     
    Päätettiin kuitenkin mennä niille hetkeks. Siel istuskeltiin sen aikaa, et sit oli jo turha siihen aikaan lähtee mihkää pubiin tai mihkään, ne ei ois ollu enää kauaa auki. U saatto mut sitten asemalle.
     
    Metrossa oli joku mun ikänen nainen pikkupojan kaa. Ihan ku se ois ollu sille pojalle kans joku au pair tai jotai, koska nainen oli ihonväriltään vaalee ja poika tumma. No ihan kuin vaan, musta oli hölmöö, kun nainen joi Bagardi Breezerii kun oli liikenteessä pojan kaa...
     
    Kotiin tullessa perheen äidin veli Amerikasta oli saapunu. Ne istuskeli keittiös, ja mä tein itelleni ilta-/yöpalaa. Kun laitoin jotain roskikseen, kysyin äidiltä, et mikä banaani siel oli. Ihan hyvä banaani, kokonaisena. Ja väärässä roskiksessa. Se nauro, et hänen veljensä. Tiputti sen lattial ja laitto sit sinne samantein. Me oltiin äidin kaa samaa mieltä, et banaanin ois voinu huuhdella ja syödä sitten!
     
    Menin viel meseen, ja U oli siel kans. Kirjotti, et arvaa mitä. Sen faija oli just tullu kotiin. Hyvä, ettei tullu aiemmin.
     
    Jouluaatto, 24.12., sunnuntai. Joulukalenterin luukusta tuli lahjapaketti. Ei muuten ollu sit viel vika luukku, kun mullahan oli kalenteris 25 luukkuu!
     
    Aamulla heräsin seittemän aikaan tekee riisipuuroa. Tein sitä ekan kerran elämässäni. Ei ollu vaikeeta, ja tuli ihan mielettömän hyvää!  Sokerin ja kanelin ja maidon kaa. Nami. Laitoin myös mantelin tietty joukkoon. Syötiin sitten sitä tyttöjen ja äidin ja G:n kaa. Tykkäsivät. Kattilaan jätettiin vähän äidin veljelle, kun se oli nukkumassa vielä. Me ei saatu mantelia, joten kuka sen saisikaan...
     
    D oli lauantai-iltana menny johki treffeille, tai jotai, ja sano tulevansa tekee ruokaa sunnuntaina. Sitä ei näkyny koko päivänä... Ja G sai heti ekana päivänään alkaa sit työskentelee tosissaan kokkaamalla...
     
    Äiti lähti hakee perheen isää lentokentältä. Isä olikin ollut tosi kauan poissa, monen monta kuukautta. Olin laittamassa tyttöjen hiuksii suihkun jälkeen, kun äiti tuli sanoo, et ei isä ollukaan kentällä. No kohta se isä sieltä rappusista kuitenkin ilmaantui, ja tytöt oli innoissaan.
     
    Oli isän syntymäpäivä.  D ja G ja tytöt oli leiponu edellispäivänä ison suklaakakun, jota sit kohta päästiinkin maistamaan. 
     
    Sitten laitettiin ruokaa koko päivä. Mä tein porkkanalaatikkoa ja rosollia. Vatkasin vahingos kerman, joka tulis rosollin kaa syötäväks, liian kovaks vaahdoks... =/ Kun laitoin rosolliaineksia sillee riviin, eri aineet erilleen, kuinka äitinikin aina laittaa, perheen äiti tuli ihmettelee, et onkin aina miettinyt, kuka jaksaa laittaa tollee nätisti! Musta se on rosollissa niin kivan näköstä, kun on niin paljon eri värejä.
     
    Porkkanalaatikkoakin siis tein ekan kerran, ja tuli tosi maukasta! Naminam!
     
    Ruokaa tehdessä juotiin joulujuomaa. Jotain pimsiä tai jotain... Alkoholipitosta siis. Omenamehun kaa. Oli tosi hyvää. Tuli vähän glögi mieleen, kun lämmitettiin tää myös, vaik ei samalle mastunutkaan.
     
    Soitin isälle, siskolle ja mummille joulutoivotukset. Äiti ei ollu koko päivänä mesessä, joten aloin ihmettelee ja illemmalla soitin sillekin. Se sano, et netti ei toimi. Oli kuulemma siivoillu, ja sen jälkee ollu ongelmii... HAHA!  No oikeesti vika ei sit ollu siinä, et johdot ois ollu solmussa, vaan ihan oikeesti jossain ulkopuolella. Selviski vast nyt, joku viikko sen jälkeen. Nyt taas onneks toimii.
     
    Viiden aikoihin sitten syötiin hyvin.  Porukkaa oli paljon. Perhe, äidin veli ja toisen veljen tyttöystävä, isän veli vaimoineen ja tyttöineen, G, minä ja sit viel yks tuttavaperhe kahen lapsen kaa sattu tulee kyläilee just ruoka-aikaan.
     
    Kaikkea kun oli niin paljon, niin tuli tosi ähkyks, kun kaikkee halus maistaa, vaik vaan vähän maistokin joka lajii. No se kuuluu jouluun.
     
    Äidin veli, joka laitto sen banaanin roskii, kettuili äidille koko päivän!  No aina kun jotain putos, se oli ojentamas sitä äidille, et syöpä tämä tai vastaavaa!  Ja A sai kunnon sotkun aikaan, kun pudotti hammastikkupurkin lattial... Niitä voi vielä käyttää...  Veli pääs sanoo niin monesti asiasta. ;D
     
    D tuli tosi myöhää, joskus kasin, ysin aikoihin. Annoin sille lahjan ja syötiin viel jotain yhes, mä suklaakakun jämän!  Otettiin valokuviiki. Äiti oli kans siin keittönpöydän ääres syömäs jotai. Röhnötti maha täynnä siinä tuolilla ja luuli et otin kuvaa vaan D:stä! Se oli kauhuissaan kun näytin senkin olevan fotossa!   Ja sit uus ryhdikäs hymykuva!  Sit D lähti G:n kaa koko joulun ajaks D:n tutuille. Mä saatoin ne asemalle, pientä kävelyy kun maha oli niin mahtava... ;D
     
    Illalla avoin ystäväni lähettämän lahjan. Siellä oli ihanat korvakorut.
     
    Olin näkemässä U:n kaa, kun se vaan pääsis töistä. Silläkin ois lahja mulle, vaik ei ite juhlikaa jouluu. Oli antamas sen jo lauantaina, mut unohti töihinsä. NO...loppujen lopuks ei sit nähtykään ollenkaan.  Olin jo päiväl sanonu perheel, et lähtisin heti ruoan jälkeen, kun U:n piti päästä sillon. Mut pääs sit puol 12, jollon sen piti mennä suoraan kotiin, et sinne pääsis, koska metrot ei menis klo 12 jälkee.
     
    Alkuillasta äidin veli ja sen toisen veljen tyttöystävä oli menos pubiin, ja äiti sano, et mä voin mennä niitten kaa jos haluun. En menny, kun ootin viel U:ta. Sit 11.40 äiti tuli sanoo, et isä ja se äidin toinen veli, joka oli just tullu töistä, menevät viel äkkii yksille, jos haluun liittyy niitten seuraan. Pubit siis sulkis klo 12, mut rynnin mukaan, et johki ees pääsisin, kun olin koko illan oottanu meneväni ulos.
     
    Klo 12 kilisteltiin lasejamme samanlailla, kuin Uutena Vuotena yleensä, että Hyvää Joulua!
     
    Kun pubi sulkeutu, luulin et ollaan tulos himaan... Mut eiiiiiiiiiiii, vaan löydettiin clubi, joka ois auki aamu neljään... Siel sit kumottiin monen monta shamppanja-pulloo viiteen pekkaan, ja aina uuden pullon saapuessa kaikille ilmaantu myös vodkapaukut/-shotit... No niin tiuhaan tahtiin juomaa meni, et en humannu yhtään, et jossain vaihees ois pitäny alkaa sanoo kiitos ei... Olin sitten aika jamassa... Ja samaan syssyyn tuli sitten vähän paha olokin... Vessaan ja eiku takas tanssilattialle...
     
    Hauskaa kyllä oli, tanssittiinkin koko ilta.   Paritanssiinkin isä ja toinen äidin veljistä mua vei.
     
    Pian vessaepisodini jälkeen lähdettiinkin kotia kohti. Kebabin kautta!  Ihan kuin Suomessa! ;D
     
    Aamulla, 25.12., maanantaina, heräsin lasten ääniin. Aattelin, et nyt ne on just heränny, et kello ois jotain kasi... Katoin kelloo ja se oli 11. 11! Aloin kuuntelee, ja kaikki tuntukin olevan jo alakerrassa avaamas lahjoja!  No mäkin sitten saavuin vihdoin paikalle. Hyvin viel mukaan kerkesinkin. Ja niin ne oli toisetkin siellä väsähtäneinä... Toinen äidin veli makas lattial peittoineen ja tyynyineen!
     
    Oli kivaa. Hauskaa tollee aamusallakin avaa lahjoja. Minäkin sain muutaman.  Perheen äidin veli ja sen tyttöystävä anto sellasen lahjapaketin, jossa oli ruusuntuoksuiset saippua, kylpy-/suihkugeeli, vartalorasva ja sitten oli pikkupyyhe. Näitä minipyyhkeitä, joille en ihan oikeesti tiiä mitään järkevää käyttöö!  Perheeltä sain mekon, ja jostain äiti oli löytäny vadelmalakritsia! Nam.  Ja isä anto suklaarasian Sveitsiläistä suklaata. NAM!
     
    Luulin, et kaikki oli jo syöny aamupalan ennen lahjojen avaamista, mut kaikki oliki menny alas vast klo 10 aikoihin ja aamupala syötiin nyt jälkeenpäin, klo 1!  Syötiin munakasta, jossa oli kalaa joukossa ja sit leipää sen kaa.
     
    Sunnuntai-illal oltii laitettu tiskit astianpesukoneeseen, kun oli niin paljon tiskii. Mähän saisin käyttää sitä joka sunnuntai, mut en oo käyttäny kertaakaan. Ja ei siin usein järkee oiskaa, kun ollaan yleensä sunnuntaisin vaan lasten ja äidin kaa kotosal. Eli konetta ei oltu käytetty puoleen vuoteen. Nyt se ei sit tietty enää toiminu! Kaikki hajoo samaan aikaan (höyrykonekin kun)!  Ja tietenkin vielä jouluna. Aamusta sitten saatiin tiskata kaikki edellispäivänkin tiskit.
     
    Kun olin pukemas lapsii, toinen veljist tuli leikkii niitten kaa. Kysy sit, et miten mun pää voi.  Hyvinhän se aamusin yleensä. Ei mitää ongelmii, jos kerran illal on jo ollu paha olo... Ite se oli jo lasi kädessä. ;D
     
    Kun istuttiin iltapäiväl ruokapöytään jouluruoalle, kukaan ei tienny koska tytöt oli viimeks käyny vessassa... Tytöt sanoivat, et ei oo hätä, mut kukaan ei tuntunu tietävän, et oliks ne koska käyny pisulla. Ne kun oli koko päivän tietty ollu vähän kaikkien kaa, ja kukaan ei ollu käyny niitten kaa vessas...
     
    Kaikki oli vähän väsyneitä tosiaan.  Miehil oli kunnon kiista keittön sohvasta. Kuka sais maata siin ruoan jälkeen!  Toinen veli ehti siihen ekaks. Sit L halus vessaan, ja pyysivät tätä veljee viemään tytön. Toinen halus pissalle ja toiset vaan leikki! ;D No kun veli sohvalta vihdoin suostu lähtee tytön kaa, perheen isä oli ihan valmis menee sohvalle, mut toinen veli hyppäskin sinne sen selän takaa! ;D Tällä veljellä, joka meni L:n kaa vessaan, ei varmaa oo ollu minkäänlaista kokemusta lapsista... No se huus toisen veljen tyttöystävää sinne apuun ja oli ihan ulalla mitä piti tehä! ;D
     
    Sitten seuraavaks sohvalla sil hetkel makaava veli tipautti juomansa lattialle. L kai autto sitä, kun oli siinä vieressä ja kastukin. Toinen veli sit sano, et nyt sun pitää nousta hakee paperii, ja oli valmiina hyppää toisen tilalle... Tyttöystävä oli menos pyyhkii ja toinen veli sano, et pysyy nyt vaan kaukana! Sit se tyttöystävä vaan heitti paperilaatikon sulholleen!  Siinä meni puol pakettii nenäliinoja varmaan! Siis ku ne on sellasii ohuita. Sit toinen veli otti talouspaperirullan ja sano, et tällä sun se pitää pyyhkii,eikä suostunu antaa sitä ennen ku veli nosti ittensä ylös! ;D Pojat on poikia. Eroo miehistä vaa lelujen hintaerolla. ;D
     
    Jälkiruoaks syötiin Joulu puddingii... Siis sehän kuulostaa oikein hyvältä... Mutta oli ihan hirmusta...! Mun mielestä.  No tarjoilu alko hienosti. Sammutettiin valot, lämmitettiin rommia lusikassa ja sit sytytettiin se palamaan ja kaadettiin kakun päälle. Se jäi mageesti palaa, kakun päällä valuen, sinisellä liekillä! Kakku itse oli aivan liian alkoholin makuinen mun makuuni... Ja sen kanssa tarjottiin vielä rommikastiketta ja -voita... Yöööööök...! =/ Mut lapset rakasti sitä!!!!! Ihan ihme juttu... Ne halus lisää vaan, ja niillekin annettiin rommilisukkeita. Annoin lopuks oman jämäni A:lle... Hyrr!
     
    Ja ruoan yhteydes toinen veli kysy, jos otan viinii. Kiitos ei. Nyt kakun kaa se sit vaan kaato viinii munkin lasiin, kysymättä. Että se sitten viel rommisen kakun kaa... En vaan tykkää rommin mausta sitten niin yhtään.
     
    Illal oltais nähty vihdoin U:n kaa, mut metrot ei toiminu sinä päivänä. =( Tein sit piparitaikinan, et saan seuraavana päivänä alkaa vihdoin niitä pipareitakin leipoo. Tuli ihan jees, vaik tein sen siitä siirappisokerista... Koostumukseltaan siis. Maku oli aika kauhee... Ootin sitä samaa, kun yleensä, koska rakastan piparitaikinaa!  Voi olla kyllä, että maku johtui siitä, et reseptissä käskettiin laittaa fariinisokerii. Yleensä oon laittanu mielestäni ihan tavallista. Et siks varmaa maistu ällösokeriselt. Ja mausteet oli vähän erit. Ostin sellasen maustesekotuksen, mut siin ei ollu ihan samoi kun Suomes ostettaessa.
     
    Että semmosia jouluja täällä vietettiin...  Ihan tosi mukavaa oli, eikä ollu yhtää haikeeta, niin kuin aattelin tänne tullessani. Siis aattelin, että Joulu olisi se päivä, jolloin tuntuis TOSI haikeelta.
    3:07:32 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"
    January 01

    Se on 2007 nyt!

      Voitteko arvata... Olin metrossa vuoden vaihtuessa täällä...!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
     
    No siitä sitten myöhemmin enemmän. Enkä mä ihan oikeesti itkeny, vaan hymyilin.  Mutta ne ilotulitukset... Ne missasin!
     
    18.12., maanantaina, luukun takana oli aasi. Eipä tässä oo mitää järkee selittää näitä! ;D
     
    D oli viikonloppureissullaan niin, että saapui puol ysin aikaan aamulla.  Mä olin laittanu lapset jo valmiiks ja just lähös koululle niitten kaa. L siis oli jo joululomalla, mut mun piti laittaa sekin lähtökuntoon meiän kaa, koska en tienny tuleeko D ennen ku A pitäis viedä. Oltiin just lähössä ja otettiin sit L:n mukaan, koska mua harmitti, et D oli niin myöhäs. Ei siin muuten mitää, mut kun ei voi mitään etukäteen kertoa. Sit D viel viitti sanoo et hiukset ei oo tytöil kammattu. TIEDETÄÄN. Eikä ollu mitenkää pahasti sekasin, ja L :hän ei ollu ees menos kouluun.
     
    A:lla oli koulus joulujuhlat, joten saivat pukee arkivaatteet kouluvaatteiden sijaan. Siinä meni sit kans aikaa kun etin sille vaatteita. L:n vaatteita oli A:n vaatelaatikossa ja A:n omista vaatteista osa pyykissä... No sekasin niin, et ei meinannu mitää löytyy mitä haki. Ja tietenki kiireisenä aamuna.
     
    Koulun porteista sisään päästyämme L läti juoksee, ja A taas jäi vaan seisoskelee. Yritin hoputella A:ta ja sit samal näin kun L lensi taas nenilleen... Se on niin tapaturma-altis!  No katoin et sil ei oo hätää ja hoputin A:ta. Ihmiset rynni auttaa L:ää ja aattelin et ne kattoo mua, et eikö toi pidä huolta tytöstä. A on se, jonka perään pitää enempi kattoo, joten sitä en voi niin vaan jättää. Ja en tykkää et L juoksee kauempana, mut se ei aina heti pysähdy kutsuun. Varsinkaa tuol koulun alueel siis, kun siel ne saa mennä vapaammin. Oli satanu ja L:n vaatteet oli sit kivasti kurassa... Kunnossa se oli, ihmetteli vaan kaikki ihmisii jotka siihen yhtäkkii pöllähti.
     
    Hain A:n koulusta autolla. Joku hyvä syy oli, et en päätyny ottaa tuplarattaita ja L:ää mukaan... Laiskuus on kans välil syynä... Mut en muista mikä tona päivänä oli se oikee syy! ;D
     
    Tyttöjen kaa lauleskeltiin Soihdut sammuu! L oli hauska ku yritti laulaa tip tap kohtaa.
     
    Tänä päivänä sain viimein joulukortit postitettuu. Aika viimetippaan jäi sit loppujen lopuks. No aattelin, et kyl ne peril menee, kun normaalisti menee posti kahes päiväs, ja nyt oli sit aikaa viel kuitenki nelisen päivää... No siel postis oli jotain esitteitä siitä, et millon mihinkin pitää viimeistään lähettää. Melkeen kaikkial oli jotai 18. päivä tai jotai... No nythän sit tiiän jo miten kävi. Eli luulin kaikkien korttien ehtineen perille just perjantaina, kun kuulin muutamilta tutuilta että oli sillon tullu. Mutta sitten joulun jälkeen yks kaveri kirjotteli viestiä, että miten meni joulu kun ei oo mitään kuulunu. Ne ei ollu korttia saanu, mikä oli ihme, kun samaan kylään oli kuitenkin toiseen osotteeseen menny.
     
    Illalla tytöt taas ei meinannu mennä petiin millään, leikkivät vaan. Niin monena iltana nyt ollu sillee. Laitoin taas isomman yövalon pois, jätin vaa pienen seinävalon. No se semmonen pieni kun laitetaan suoraa pistorasiaan.
     
    Kun perheen äiti tuli töistä vähän ennen ysiä, se tuli sanoo menevänsä viel Brent Crossin ostoskeskukseen ostoksil. Kysyin, jos voin tulla mukaan, ja niin sitten mentiin sinne. Meil oli aikaa sellanen 45min., kun kaupat sulkeutu kymmeneltä. Löysin mä lapsille lahjan. Ostin sellasen helmitaulun. Siis se semmonen, mis on puuhelmiä jolla voi laskea. Voin kuvitella siitä olevan hyötyä, ja L varsinki vois alkaa kiinnostuu laskemisesta.
     
    Laitoin muuten tuona päivänä valokuvia kaappini oveen. Siskon pojasta suurin osa. Sellasii mitä sisko lähetti sillon äidin mukana, kun äiti tuli tänne, ja sit sen tekemässä joulukalenterissa oli parissa luukussa valokuva. Hyvä kun näin puolen vuoden täällä olon jälkeen laitan kuvia esille!  No kun mulla on koneella niin paljon kuvia, niin en ottanu ees valokuvina yhtään mukaan.
     
    Tiistaihin, 19.12.... Joulukalenterin luukun takana oli kynttilä.
     
    Aamu menikin paljolti siihen, et laitoin A:n joulukortteja kirjekuoriin. Ja pari pakettii käärin. Ne oli sen luokkakavereille. Ja niihin jokaseen pieni suklaajuttu sisälle kortin kanssa. Sit vein A:n ja naapurin pojan autolla kouluun.
     
    L :n vein sen kaverin luokse klo 12. Ajoin sinne autolla ja löysin tosi kivasti. Ois ollu ihan kiva matka mennä rattaillakin, mut oli tosi kylmä päivä.
     
    hain A:n koulusta autol ja katoin, et se syö välipalansa. Sit hakee L neljän aikaan.
     
    Illal D lähti ulko-ovesta joku yöpaita vaan päällä!  Tai oli sillä takki siin, mut alaosas ei muuta, ja oli viel semmonen, mis oli halkio johki reiteen asti! Ei sanonu mihkä menee, mut kohta tulikin takas sisälle. Sano, et mun pitää tulla kans ulos kattoo. Siel oli sen kaverit auton kaa. Ja se pikkutyttö, jonka tapasin karnevaaleilla joskus elokuussa! Se jonka kaa meil oli hauskaa ottaa valokuvii ja piti mun kädest ym., vaik ei tunnettu. Sitä pyysivät kattoo. En tiiä muistiko mua niin pitkän ajan jälkee, mut oli kiva nähä.
     
    Keskiviikkona, 20.12., oli luukun takana kalenterissani mistelinoksa.
     
    Aamulla perheen äiti kaatu rappusissa. Kysyin et mites sen selkä, kun se on potenu sitä muutenkin. No oli sit ihan ok, ei oo ainakaan maininnu mitään jälkeenpäinkää. Ja se sano, et sama kävi viime vuonna joulun aikoihin, et on joka vuotinen perinne toi rappusis kaatuminen.
     
    Vietiin A kouluun yhessä äidin kaa, ja L tuli kans mukaan. Se haluu aina kaikkial mukaan. Äiti halus viedä A:n vikana koulupäivänä opettajalle jonkun lahjan. Ja sit sen piti kiiruhtaa töihin, niin heitettiin se L:n kaa asemal samal matkal.
     
    Päivä oli vielä kylmempi kuin edellinen. Pari päivää oli siis tosi kylmiä verrattuna mitä on ollu, ja mitä on ollu taas lämmintä sen jälkeenkin. Oli aamusin varmaan lähel nollaa ja sit päiväl ehkä viitisen astetta. Auton ikkunat sai taas sulattaa vettä niille kaatamalla.
     
    D:n ja L:n kaa kuitenkin raahauduttiin ulos päiväl, vaik olikin kylmä. Mentiin teettää ne valokuvat mun muistikortilta, mitkä D halus kotiinsa mukaan. D siis on vaikee saada ulos vähänkin kylmemmällä...
     
    Iltapäiväl olin paljon lasten kaa, leikin kouluu niitten kaa.  On hauskaa kattoo miten ne touhuu samoi juttui kun mitä niitten opettajat ym. tekee.  Sain hyvästä käytöksestä jopa kolme tarraa puserooni! ;D
     
    Sit ku menin jossain vaihees käymään alhaal, ja kun L ei löytäny mua, niin se alko itkee ihan hillittömästi, et missä Saija on. Hassu.  Olivat niin innoissaan siitä, kun leikin niitten kaa sitä kouluu. =)
     
    Illal ku lapset oli menos petiin, D sano niil et on menos serkkunsa luo, et ei kannata tulla hänen huoneeseensa aamul, kun ei oo siel sit. D on siis aina sunnuntai-aamusin tollee pois, ja nyt oli ihan olemas kotona, mut kun lapset olis sit molemmat joululomalla, niin voitais kaikki nukkuu vähän pitempään!  Mäkin sit sanoin, et meen kaverille, et en oo aamulla huoneessani. Mulla kun ois vielä vapaa-aamu. No sit L alko taas itkee. Et ei saada jättää niitä. Sanottiin, et äiti on kyllä täällä. No ei se L:ää hillinny, vaan se oli, et ei haluu äitii ku haluu et mä oon kotona. Sanoin sit et oon kotona, mut mun pitää levätä aamulla, et ei tuu herättää mua sitten. Se ihan tosissaan nyökytti päätään. Ihana.
     
    Torstaina, 21.12., mulla oli sitten vihdoin vapaa viikon jälkeen. Ja vihdoin aikaa lähtee jouluostoksille!
     
    Eka menin Harrodsille. Siin ovien ulkopuolel oli joku porukka kyltteineen ja lappusineen. Ja yks alko vetää kettupukua päällensä. Puolustivat eläinten oikeuksia, kyltissä luki jotain, et älkää menkö Harrodsille ennen kuin lopettavat turkisten myymisen / älkää ostako sieltä mitään...
     
    Kiertelin Harrodsilla sen takii, et jos oisin nähny vaikka joulupukkia. Ja sain yhen lahjan ostettuu, juustohöylä perheen vanhemmille. Äiti sano, et mun pitää muistuttaa sitä ostaa sellanen ennen jouluu, kun on alkanu syödä enemmän juustoo leivän päällä, kun minäkin oon. Et ei aina vaan hilloa!  En sit muistuttanu ja toivoin, et ei muista ostaa ite. Mut eipä paljoo pelkoo... Koska ei muista tollasia pikkuasioita! ;D
     
    Sit Harrodsilta lähin kävelee vähän matkaa Sloane Streettiä, mis on kauppoja. En pitkälle kuitenkaan menny, kun jo käännyin takas. Oli hiljasempi katu, ja kaupat vähän hinnakkaampia... Eli suuntasin metroon ja Oxford Streetille. Siel en oikeen jaksanu alkaa kiertelee mitää pikkukauppoi, kun en tienny mitä etin, joten menin pariin isompaan kauppaan, mis on vähän kaikkee. Jotain halusin ostaa viel D:lle ja perheen vanhemmil. D:lle löysinkin kauniin valokuvakehyksen. Perheen vanhemmil en mitään... =/ Silmään ei sattunu mitään kivaa.
     
    Yritin ottaa muutamia valokuvia keskustan jouluvaloista, mut tuli aika pimeinä. Ja sit suuntasin Ealingiin takasin. Menin tääl viel yhteen isompaa kauppaan, mut turhaan. Ja päädyin ostaa ihania suklaalla päällystettyjä herkkuja ja pähkinöitä siitä kojusta... Myyjäukko kysy, et oonko pitämässä juhlat, kun painaa pussi niin paljon. Siis kun ei se nyt niin paljon painanu... Ja kun kerran illan aikana sain ne kaikki suuhuni tuhottuu...
     
    Meiän keskustan ostoskeskuksen sisäpihal oli pienoiset joulumarkkinat, tai jotai... Kojuja muutama. Kiersin nekin läpi, mut ei löytyny sieltäkään mitään kivaa lahjaideaa perheen vanhemmille.
     
    Tää oli sitä todella sumusta aikaa...
     
    Joulukalenterista sain tonttu-ukon. =)
     
    Perjantaina, 22.12., oltiin menos lasten kaa niitten äidin työpaikalle. Ne järjesti siellä työporukan lapsille jonkun joulujuhlajutun. No siis torstaina oikeesti oltiin viel menos, ja luulin niin viel perjantai-aamullakin. Heräsin ennen seiskaa kellon kaa, et meen suihkuun ennen kun lapset herää. Ne pitäis kuitenkin laittaa sit nopeesti valmiiks, pitäis lähtee jo puol ysi. Kun tulin kylppäristä suihkun jälkeen, äiti tuli unisena sanoo, et hän muutti illal mieltään, et ei mennäkään. Mä olin sillon jo nukkumas, kun oli tulos sanoo siitä mulle. Pöh... =/ No eikun takasin pehkuihin.
     
    Äiti siis meinas, et sil on niin paljon viel tehtävää ennen jouluu, et ei ois aikaa lähtee nyt lasten kaa metrolla keskustaan palloilee. Kun ei sen tarvinnu sit muuten mennä työpaikalle enää. Oli sil jotain työjuttui, mut pysty tekee ne kotoota käsin.
     
    Mun päivän tehtäväks tuli käydä koko kämpän kokolattiamatot, verhot ja sängyistä patjat läpi höyrykoneella!!!! Siis kuulostaakin jo urakalta, ja kuin paljon enemmän sit olikin vielä... Ihan hirvee päivä. No mä taistelin sen koneen kaa sit koko päivän. Aluks se toimi ihan ok, mut sit alko reistailee. Kun aloin tekee mun huonetta, ei höyry tullu enää ulos kunnolla. Se on siis semmonen ihan ku imuri, mut tulee höyryy ulos. Eka se siis toimi nätisti, ja sit vesi loppu. Siinä koneesa on varotus, et ei saa avata vesisäiliöö ennen kuin on kokonaan jäähtyny. Ja sitten ootin et jäähtyy. Ja kun alotin uudestaan täytön jälkeen, ei menny kauaa kun ei toiminu enää kunnol. Äiti meinas, et jos vesisäiliö on taas tyhjä. En oikee uskonu, mut alettii varovasti kiertää korkkii auki. Sielt tuli kuumaa höyryy, mut sillee rauhas, et jatkettiin pyörittää sitä korkkii auki. Vuorotellen, koska höyry oli kuumaa. No minä olin sit se joka pyöritti sen viimesen kerran... Korkki lensi kunnon paineella kattoon, ja vettä tuli mun kasvoille ja käsille!  Käsissä se tuntu kuumalta, mut naaman vaan kasteli, ei ollu mitenkää kuuman tuntunen, onneks. Ja katossa oli iso märkä läntti!  Mä aloin hekottaa vaan, ja kun lapset tuli kattoo, sanottiin että menee kauemmas, kun kone on kuuma. L ihmetteli miks nauroin vaa hysteerisesti, ja äiti yritti selittää, et pelästyin, niin se on just hysteeristä nauruu. No siinä ois varmaan voinu käydä pahastikin. Enemminkin nauroin, koska olin niin väsynyt koko koneeseen... Ja hyvä et korkki ei osunu lamppuun, se oli vaan muutamien kymmenien senttien päässä. Lasikupu oIs varmaan tullu räsähtäen alas. Mä vaan kiertelin sitä korkkii kun äitikin kiersi, aateltiin et sielt tulee vaan kuumaa höyryy... Mutta siis selvisi, että siellä oli vielä vettä, ei ollu tyhjä...! Haha. No annettiin jäähtyy sit taas ja sit täytin vedellä, taas. Sit kone toimikin taas. D oli järkänny huoneessaan uuden järjestyksen. Paljon kotosamman olonen, kun sängyt oli erilailla, mut nauroin vaa, et onpa mun kiva imuroida siel sitten, kun ei oo oikeen tilaa... Sit D oli mukava kun sanoi, et voi höyrystää oman huoneensa. Sen jälkeen mä jatkoin rappusia ja äidin makkaria. Siel makkaris kone alko taas kenkkuilee...  Sit taas ootin, et jäähtyy ja täytin vedel ja ootin, et kuumenee. Eikä toiminu. Ja annoin taas jäähtyy ja kuumensin uusiks. Eikä toiminu. Sinne sai kone sitten jäädä, äiti sais illal kattoo sitä!
     
    Äiti tuli vasta tosi myöhään ostoksiltaan ja sanoi sitten vaan, että jätetään nää inhottavat työt isän katottavaks kun tulee jouluna kotiin.
     
    Joulukalenterin luukusta sain tonttulakin.
     
    Tässä sitten viel muutama kuva torstain ostosreissusta. Yhessä minä oon just lähössä. Se on pihalta lähellä meiän taloo, piti saada kuva sen mistelipensaan kanssa!  Sen ottaminen olikin hauskaa... Sanoin D:lle et nyt mennään ottaa se kuva, kun siitä oli puhuttu. D meinas lähtee sukkasilleen juoksee pihal, ja sanoin, et ottaa nyt ees mun sandaalit jalkaan. Muutenkaan sillä ei ollu paljoo päällä, ja ilma oli TOSI kylmä. No se luuli et pensas on lähempänä ja kysy vaan, et missä missä! Sit se otti kiirees kuvaa ja nauro, et kylmä, kylmä, sai kuvat onnistua, ja juoksi sisälle!
     
    Pari kuvaa on sitten Oxford Streetiltä ja kuusi-kuva meiän kylän ostarin sisäpihalta, joulumarkkinapaikalta.
    9:42:20 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | "Päiväkirjaa"